Hääpäivälahjat

Meillä on vasta heinäkuussa 4-vuotishääpäivä, mutta annoimme toisillemme lahjat jo tässä kuussa.

Ihastuin aivan totaalisesti Snö of Swedenin koruihin ja varsinkin näihin, joissa on vähän vaaleanpunaisia helmiä sekä muutama hauska kohta, joissa ainakin kaulakoru poikkeaa perinteisestä helmikorusta (korun saa muunnettua yhteensä kolmeksi eri koruksi). En ole koskaan tykännyt tavallisista helmikoruista, jotenkin ne vain eivät ole osa minua. 

Kalevala-korut ovat lähellä sydäntäni ja alunperin katselinkin Vanamo-koruja, joissa on kauniita vaaleanpunaisia helmiä. Mutta tietenkin olisin pitänyt eniten juuri niistä kalleimmista, joten Vanamo-korut saivat jäädä vielä haaveksi. Sitten löysin em. Snön korut ja olin myyty! Miestähän helpotti kovasti, kun ei tarvinnut miettiä ja pohtia, mitä toivoisin hääpäivälahjaksi.

Mies kun tykkää pelata erilaisia tietokonepelejä, niin rattiohjain oli erittäin tervetullut hääpäivälahja minulta.

 

Olohuone

Jatketaanpa taas meidän kodin esittelyä.

Olohuone sai kevään vihreän ilmeen erilaisten tekstiilien myötä. Vanhat läpikuultavat vihreät verhot ovat hyväksi todetut, joten ne vaihdettiin talviverhojen tilalle. Marimekon limenvihreää Lumimarja-kangasta pingotettiin styrox-levyn päälle ja kiinnitettiin levyn takana niittipyssyllä. Nopeaa ja helppoa, kun tein taulun yhdessä anoppini kanssa. Idean kangastaulusta sain anopilta, joka oli tehnyt itselleen samanlaisen. Samaan sävyyn sopivan huovan saimme lahjaksi ja vihreät sisustustyynyt olivat meillä entuudestaan. Sanomattakin selvää, että tykkään raikkaasta, kevään vihreästä värimaailmasta!

Sohvapöytä kuuluu uusimpiin huonekaluhankintoihin. Pitkään mietin, millainen pöytä sopisi divaanin kanssa yhteen, ettei olohuoneesta tulisi liian "tukkoinen". Lopulta Sotkasta löytyi kyseinen pöytä, johon ihastuin heti. Pöytä on juuri sopivan jämäkkä lapsiperheeseen, mutta silti se antaa kevyen vaikutelman.

Olohuoneen toisella seinustalla onkin sitten taulu-tv ja kaiutinkompleksi. Tähän asuntoon harkitsimme kauan, että miten kaiuttimet saisi laitettua niin, ettei seisomaan oppinut tyttömme pääse niitä kaatamaan tai vetämään päälleen. Vanhassa asunnossa kaiuttimet olivat jalustimien päällä, mutta tytön kasvaessa totesimme heti, että seuraavaan kotiin ne täytyy laittaa jollain muulla tavoin turvallisesti esille. Tukevammat kaiutinjalustat eivät meidän budjettiimme oikein mahtuneet, joten päädyimme hankkkimaan kunnon tv-tason, jonne sai digiboxit yms. lasiovien taakse piiloon ja kaiuttimet laitoimme tv-tason molemmin puolin lipastojen päälle. Saatiinpa samalla hyvin lisää säilytystilaa. Miehen ottamat valokuvat tuovat omaa ilmettään muutoin valkoisille ja tyhjille seinille. Ja mikä parasta, valokuvat vaihtuvat useaan otteeseen uusiin! Ihan kuin olisi oma privaatti valokuvanäyttely kodissamme.