Sivut

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Fiiliksestä toiseen




Tänään kun aukaisi sälekaihtimet, ei millään meinannut uskoa näkemäänsä. 
Lunta maassa ja lisää lunta / rätää taivaalta. 
Oikeasti. 

Kevät tuo mukanaan myös takatalven ja niinhän se sanontakin kuuluu; 
"uusi lumi vanhan surma". 
Mutta silti, ei tuota lunta nyt enää kaivannut. 
Ei nyt, kun päästiin nauttimaan jo niin monista aurinkoisista ja lämpimistäkin päivistä. 

Ja ette usko, mikä tunne tuosta ikkunasta avautuvasta näkymästä tuli. 
J o u l u i n e n tunne. 
Aika jännä juttu sinänsä, kun keittiön ikikalenterissakin on päiväys 26. huhtikuuta. 
Mutta niin vain luminen maisema toi tullessaan 
myös minulla sen jouluun kuuluvan, lämpöisen tunteen. 

Tämä kuvissa oleva jäätelö on syöty jo aika päiviä sitten, 
mutta pysähdyin katselemaan näitä kuvia pidemmäksi aikaa. 
Suloista pastellia, vähitellen sulavaa jäätelöä kipossa, 
perhosia servetissä. 
Joko tunnet sen? 
Pienen häivähdyksen kesää, muistoja päivistä, 
jolloin nautittiin ihanan vilvoittavaa jäätelöä ulkona, auringon paisteessa. 
Oltiin vaan. 

Jos jäätelöä olisi vielä jäljellä, niin takuuvarmasti kaivaisin paketin pakastimesta esille..! 

Toivotaan, että pääsemme nauttimaan pian lämpimistä kevätpäivistä uudelleen!
Ja olkaahan varovaisia liikenteessä!
<3

~ Emppu ~

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kevään viimeiset tulppaanit?




Sateiset keskiviikon terveiset täältä!

Huhtikuu menee vinhaa vauhtia eteenpäin, 
enää vajaa pari viikkoa ja sitten koittaakin jo vappu! 
Kohti kesää kuljetaan ja kai nämä viime päivien sateet taitavat jouduttaa kevään etenemistä.

Liekö nämä maanantaina mieheltä saadut tulppaanit olevan kevään viimeisiä. 
Vietimme tuolloin 13-vuotiskihlapäiväämme pienen herkuttelun muodossa. 
Pitkään olemme miehen kanssa kulkeneet yhteistä matkaa. 
Yhdessä olemme olleet kauan, jo 17 vuotta..! 
 Olin täyttänyt juuri 17 vuotta, kun mieheni tapasin ensi kerran, 
ja siitä lähtien aloimme seurustelemaan. 
Tasan puolet olen nyt tähän astisesta elämästäni viettänyt mieheni kanssa. 
Ylä- ja alamäkiä on ollut lukuisia, välillä tiheämmin ja välillä taas harvemmin.
Sitähän se elämä on. 
Toisen on vuosien kuluessa oppinut tuntemaan läpikotaisin. 

Lapset ovat kasvattaneet meitä vanhempina 
ja viime vuosina olemme hitsautuneet yhä tiiviimmäksi yhtälöksi. 
Parisuhdetta olemme opetelleet hoitamaan paremmin ja keskustelemaan avoimemmin. 
Yritän opetella muuttamaan omaa ajattelutapaani itselleni lempeämmäksi, 
musta-valkoisuutta lieventäen ja luopumalla täydellisyyteen pyrkimisestä. 
Olemalla niin ehdoton joka asiassa. 
 Sillä herkästi itseltäni vaatiessani paljon, vaadin helposti paljon myös muilta. 

On muuten ollut jännä huomata, 
miten oman henkisen kasvun myötä myös parisuhde on lähtenyt muuttumaan parempaan suuntaan. 
Sitä ikään kuin alkaa paremmin näkemään ja arvioimaan omaa käyttätymistään suhteessa toiseen. 
Ja tätä myöten ymmärtämään, miksi ja mistä toisen käyttäytyminen johtuu. 
Ei ole helppoa katsoa itseään peiliin, 
nähdä rehellisesti, valehtelematta, millainen itse todellisuudessa on. 
Se sattuu, välillä ihan hirveästi, mutta ilman kipua ei muutos itsessä ala versoa. 
Elämän koulu on kova, armoa antamaton, 
mutta antaa myös ihan hirveän paljon, sillä itseään oppii tuntemaan koko ajan paremmin.

Menipäs totiseksi tämä postaus, vaikka alunperin tarkoitus oli toinen! 
Välillä on vaan hyvä antaa tekstin tulla sen tarkemmin miettimättä. 

Harmaasta päivästä huolimatta iloa jokaiseen hetkeenne! 
Pidetään rakkaimmistamme ja eritoten myös itsestämme huolta! 
<3

~ Emppu ~

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Keittiössä



Uusi viikko ja uudet kujeet! 

Täällä on kotona keväinen tuuli puhaltanut ja keittiön senkki uudistui pitkästä aikaa. 
Valon määrän tuplaannuttua alkoi tehdä mieli jotain raikasta ja ilmavaa. 
Niinpä vaihdoin senkin päälle valkoisen pitsiliinan, 
ja pitkään ensin emmin, tuleeko liian romanttinen vaikutelma, 
mutta nyt on jo oma silmä tottunut näkymään.

Valkoiseen rottinkikoriin asettelin mukin aluset, 
Greengaten  sirottimen sekä posliiniset lusikat. 
Vihreän sävyiset tekokukat koristavat sekä koria että lasikupua.




Näistä tekokukista on tullut melkeinpä suosikkejani, 
sillä ne ovat kauniin haalean ja niin keväisen sävyisiä.



Peltipurkit ovat jo monen, monen vuoden vanhat 
ja aina olleet samassa paikassa senkin päällä. 
Kätkevät mukavasti sisäänsä erilaisia servettejä.


Rautalangasta taivutettu sydän on pienten käsien toimesta 
muotoutunut jo useampaan kertaan mielenkiintoisen näköiseksi, 
mutta ainakin toistaiseksi olen saanut sydämen muodon 
taiottua joten kuten takaisin.
Viimeistään pojan alkaessa nousta tukea vasten, 
etsitään sydämelle uusi paikka jostain korkeammalta.


Kuvia tulikin räpsittyä oikein urakalla, 
toivottavasti jaksoitte lukea postauksen loppuun asti!

Mitä muutoksia teidän kodeissanne on keväiset päivät saaneet aikaan?

Kivaa keskiviikkoa täältä!
<3

~ Emppu ~

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kuppikakkuja







Eilinen iltapäivä vierähti mukavasti tytön kanssa leipomisen merkeissä. 
Kokeilimme ensimmäistä kertaa leipoa tytön syntymäpäivälahjaksi 
saamansa "Pienen kuppikakkukirjan" reseptillä muffinsseja. 
Ohjeeksi valitsin mahdollisimman yksinkertaisen, 
sillä välillä leipominen keskeytyi pojan syöttämiseen. 
Lopuksi päivän vierähtäessä jo iltaan, 
tein kuorrutteen, josta muffinssit saivat päällysteen.
Tyttö koristeli leivonnaiset iloisen kirjavilla strösseleillä. 

Taisi olla ensimmäinen leivontakerta sitten pojan syntymän jälkeen! 
Äidistäkin oli ihan mahtavaa leipoa pitkästä aikaa
ja seuraaksi voisi kokeilla tehdä Brownie-kuppikakkuja, 
näyttivät pienen kirjan sivuilla nimittäin vallan herkullisilta.

Touhutessa totesin, että 
A) tarvitsen muffinssipellin 
sekä 
B) pursottimen. 

Kuppikakut on pursottimen puuteessa kuorrutettu vähän sinne päin 
ja keittiövaa´astakin kun loppui patterit kesken kaiken, 
tuli margariinin määrä arvioitua summissa. 
No onneksi maku ei näistä kärsinyt 
ja tällekin päivää jäi jokaiselle vielä yhdet leivonnaiset kahvin/mehun 
kanssa nautittavaksi.

Joten seuraavaksi kipaisenkin kahvin keittoon! 

Suloisen aurinkoista sunnuntaita teille jokaiselle!
<3

~ Emppu ~

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Korttiteline






Mukavaa tiistaita täältä!

Miten teidän viikko on käynnistynyt?

Eilen oli pojalla ensimmäinen päivä,
kun kova yskä tuntui vaivaavan pientä vähemmän
ja viime yökin meni nyt paljon helpommin yskimisen suhteen edellisyöhön verrattuna.
Josko se tästä pikku hiljaa.
Se on vain aina yhtä kurjaa, kun niin pieni on kipeä...

Jo aiemmin on tullut kuvattua tätä olohuoneen nurkkausta,
joka on muodostunut itselle kovin mieluisaksi katselukohteeksi.
Täältä pääset lukemaan tämän nurkkauksen muutoksesta eräänä iltapäivänä.

Vallan suloisen ihanan korttitelineen saimme joululahjaksi ystäviltämme
ja Singerin siirryttyä olohuoneeseen, pääsi korttitelinekin paremmin näkösälle.
Pieniin mini-pyykkipoikiin voi kiinittää vaikka mitä,
tällä kertaa esille laitoin poikamme ristiäiskutsun.
 Jos vain mitenkään joku päivä ehtisi,
voisi Pinterestistä tulostaa sopivia mietelauseita korttitelineeseen kiinnitettäväksi.
Ja tosi kaunis tuo teline on ihan sellaisenaankin!

 Täällä Tampereella on tänään vaihteeksi harmaampi päivä ja sadettakin on luvattu.
Kevättä ja lumien lopullista sulamista se vain tietää!
Taidanpa sytyttää kynttilän ja nauttia hetken omasta ajasta, kodin hiljaisuudesta.
<3

~ Emppu ~

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vielä vähän pääsiäisen tunnelmaa




Nämä pääsiäisen tunnelmapalat ovat  h i e m a n myöhässä, 
mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 
Ainakin tämän vuoden pääsiäisestä jää joitain muistoja tänne eetteriin. 

Pääsiäistä vietimme Etelä-Pohjanmaalla appivanhempieni luona. 
Pitkäperjantaina anoppilaan saapuessamme oli tyttö jo valmiiksi kipeä, 
ja sunnuntaina samoja latuja seurasi minun lisäkseni mies. 
Kunnon sitkeä kevätflunssa kaatoi melkein minutkin sängyn pohjalle, 
 mutta vain melkein, 
sillä pakko sitä oli ylhäällä olla ja hoivata poikaa syöttöineen. 

Lankalauantain virpomiset jäivät tytöltä vain aikomiseksi, 
pienen kierroksen jaksoi tehdä perjantaina kylässä olevien sukulaisten keskuudessa. 

Suuret olivat minullakin suunnitelmat ja jo etukäteen olin nauttinut tulevasta minilomasta. 
Paljon ulkoilua, käsitöiden tekemistä, kyläilyä ym. 
Ulkoilut jäivät minimiin sillä tuskanhiki oli melkoinen poikaa pihavaatteisiin pukiessa. 
Kyläilyt jäivät suosiolla, mutta sentään pikkuisen jaksoin virkata iltaisin lasten nukahdettua.
Pääsiäislomalta kotiuduttuamme on poika saanut vuorostaan yskiä. 

 Kaikesta huolimatta, oli ihanaa viettää edes jonkin verran pääsiäistä anoppilassa, 
jossa ohra oli ehtinyt kasvaa komeaksi 
ja kylää kiertävien virpojien koristelemat pajunvitsat koristivat keittiötä. 
Meidän pääsiäiskoristeet rajoittuivat tänä vuonna tytön päiväkodissa 
askartelemaan virpomisvitsaan sekä kylvämään rairuohoon. 
Oli muuten tosi kiva idea päiväkodin tädeiltä koristella Piltti-purkki 
ja istuttaa sinne rairuohoa. 
Tätä voisi kokeilla vaikka sitten ensi vuoden pääsiäiseksi!

Niiskuttamisen ja yskimisen lomassa ei voi hehkuttaa enempää sitä tosiasiaa, 
että maaliskuu on jo vaihtunut huhtikuuksi 
ja kellojen siirron ansiosta on valoisaa pitkälle iltaa. 
Kesää kohti mennään, ihan mahtavaa!

Mielessä on jo kaikenlaista pientä kevätsiivousta 
parvekkeen sekä ikkunoiden pesusta alkaen. 
Uskon, että kevätpäivien myötä alkaa flunssapöpötkin hellittää tässä perheessä!

Rentoa sunnuntaita! 
<3

~ Emppu ~