Hääpäivälahjat

Meillä on vasta heinäkuussa 4-vuotishääpäivä, mutta annoimme toisillemme lahjat jo tässä kuussa.

Ihastuin aivan totaalisesti Snö of Swedenin koruihin ja varsinkin näihin, joissa on vähän vaaleanpunaisia helmiä sekä muutama hauska kohta, joissa ainakin kaulakoru poikkeaa perinteisestä helmikorusta (korun saa muunnettua yhteensä kolmeksi eri koruksi). En ole koskaan tykännyt tavallisista helmikoruista, jotenkin ne vain eivät ole osa minua. 

Kalevala-korut ovat lähellä sydäntäni ja alunperin katselinkin Vanamo-koruja, joissa on kauniita vaaleanpunaisia helmiä. Mutta tietenkin olisin pitänyt eniten juuri niistä kalleimmista, joten Vanamo-korut saivat jäädä vielä haaveksi. Sitten löysin em. Snön korut ja olin myyty! Miestähän helpotti kovasti, kun ei tarvinnut miettiä ja pohtia, mitä toivoisin hääpäivälahjaksi.

Mies kun tykkää pelata erilaisia tietokonepelejä, niin rattiohjain oli erittäin tervetullut hääpäivälahja minulta.

 

Olohuone

Jatketaanpa taas meidän kodin esittelyä.

Olohuone sai kevään vihreän ilmeen erilaisten tekstiilien myötä. Vanhat läpikuultavat vihreät verhot ovat hyväksi todetut, joten ne vaihdettiin talviverhojen tilalle. Marimekon limenvihreää Lumimarja-kangasta pingotettiin styrox-levyn päälle ja kiinnitettiin levyn takana niittipyssyllä. Nopeaa ja helppoa, kun tein taulun yhdessä anoppini kanssa. Idean kangastaulusta sain anopilta, joka oli tehnyt itselleen samanlaisen. Samaan sävyyn sopivan huovan saimme lahjaksi ja vihreät sisustustyynyt olivat meillä entuudestaan. Sanomattakin selvää, että tykkään raikkaasta, kevään vihreästä värimaailmasta!

Sohvapöytä kuuluu uusimpiin huonekaluhankintoihin. Pitkään mietin, millainen pöytä sopisi divaanin kanssa yhteen, ettei olohuoneesta tulisi liian "tukkoinen". Lopulta Sotkasta löytyi kyseinen pöytä, johon ihastuin heti. Pöytä on juuri sopivan jämäkkä lapsiperheeseen, mutta silti se antaa kevyen vaikutelman.

Olohuoneen toisella seinustalla onkin sitten taulu-tv ja kaiutinkompleksi. Tähän asuntoon harkitsimme kauan, että miten kaiuttimet saisi laitettua niin, ettei seisomaan oppinut tyttömme pääse niitä kaatamaan tai vetämään päälleen. Vanhassa asunnossa kaiuttimet olivat jalustimien päällä, mutta tytön kasvaessa totesimme heti, että seuraavaan kotiin ne täytyy laittaa jollain muulla tavoin turvallisesti esille. Tukevammat kaiutinjalustat eivät meidän budjettiimme oikein mahtuneet, joten päädyimme hankkkimaan kunnon tv-tason, jonne sai digiboxit yms. lasiovien taakse piiloon ja kaiuttimet laitoimme tv-tason molemmin puolin lipastojen päälle. Saatiinpa samalla hyvin lisää säilytystilaa. Miehen ottamat valokuvat tuovat omaa ilmettään muutoin valkoisille ja tyhjille seinille. Ja mikä parasta, valokuvat vaihtuvat useaan otteeseen uusiin! Ihan kuin olisi oma privaatti valokuvanäyttely kodissamme. 

Sataa, sataa ropisee...

 

Kylläpä on parvekkeella istuskeleminen vähentynyt säiden viilennyttyä ja muututtua epävakaiksi! 

Tänäänkin on välillä satanut, välillä paistanut aurinko ja pari kertaa päivällä vähän ukkonenkin jyrisi. Jotain mitä kesällä en todellakaan kaipaa, on ukonilmat! Kaikkein inhottavinta on, kun keskellä yötä alkaa ukkostamaan ja salamat välähtelee pimeyden keskellä. Silloin kaivautuu yhä enemmän peiton alle ja peittää silmätkin käsillään. Onneksi ukkosenpelkoa lieventää kaupungissa asuminen, sillä jotenkin maalla ukonilma tuntuu paljon pelottavammalta.

Viime viikolla Marjamäen Pajutilalla Kangasalla käydessämme löysin aivan ihastuttavat uudet istuinpehmusteet sekä kauniit sydänkoristeet, joista yhden ystäväni keksi ripustaa lyhdyn sisään. Tuntui heti kesäisemmältä, kun vaihdoin parvekekalusteiden tekstiilit uusiin. Täytyypä jossain vaiheessa laittaa tähän kuvaa myös aikaisemmista tekstiileistä, jotka jo aikoja sitten löysin parvekekalusteita kaunistamaan. 

Parvekekalusteiden uusi ilme

Sydänkoriste lyhdyn sisällä

Istuintyynyjen kuviointi

Löysin Pajutilan nettisivut, kannattaa käydä vilkaisemassa.

 Luulen, että tuolla Pajutilalla tulee käytyä monta kertaa kesän aikana, sillä meiltä ei ole sinne kovin pitkä matkakaan.

 

Sateisena päivänä on ihan pakko sytyttää kynttilöitä

Ihana päivä

Nyt kun vihdoin pääsi istumaan rauhassa koneen ääreen huomaa, miten paljon tänään ollaankaan puuhattu. Aamupäivä vietettiin koko perheen kanssa ulkona auringonpaisteesta nauttien sekä enteilevästi kesältä tuoksuvaa tuulta haistellen. Oltiin läheisellä lammella sorsia katselemassa ja syöttämässä. Meidän neitikin tykkäsi kuunnella sorsien kaakatusta ja hienosti niitä osaa jo matkiakin. Tyttö nautti kovasti kun pääsi pihalle katselemaan ja ihmettelemään kaikkea uutta. Lopuksi piti tietenkin vielä kiikkua meidän pienessä puistossamme, eikä tyttöä  meinannut millään saada sisälle. Tällä hetkellä tuo kiikkuminen on kyllä yksi tytön lempipuuhista.

Tytön nukahtaessa päiväunille pääsin hetkeksi viettämään omaa aikaa. Lähdin pitkälle, reippaalle kävelylle järven rantaan. Oli pakko pysähtyä hetkeksi ja istahtaa rannalle vain katselemaan veden lainehtimista. Tänä kesänä päästäänkin ensimmäistä kertaa tuolle järvelle uimaan! Kävely teki kyllä tosi hyvää, mutta kotiin päästyäni oli jalat ihan väsyneet. 

Illalla ennen kuin kaupungissamme vierailemassa oleva ystäväni piipahti kahville, muistin komerossa olevat lahjaksi saadut, käytetyt tyttöjen vaatteet ja päätin kokeilla niitä tytön ylle josko osaa pystyisi jo pitämään. En ollut enää muistanutkaan, miten hyväkuntoisia ja kauniita vaatteita ollaan tuttujen tutuilta saatu! Kuin uusia! Mukavaa että on ihmisiä, jotka haluavat antaa niinkin hyviä, käytettyjä vaatteita eteenpäin. Vaatteet olivat kooltaan 92 cm, mutta osaa pystyy jo pukemaan tytölle. 

Jo monen vuoden takaista ystävääni on aina yhtä mukava nähdä! Tuntuu, että jatketaan juttua siitä, mihin viimeksi ollaan jääty. Ilta hujahtikin nopeasti, mutta huomenna päästään viettämään rauhassa aikaa miehen ammattaessa tyttöä. Käydään ainakin pajutilalla ja kahvilla paikallisessa kesäkahvilassa. Kuulemma tuolla pajutilalla on aivan mahtavia pajuteoksia/tuotteita, katsotaan jos jotain pientä innostuisin ostamaan.

Eilen laitoin vähän tunnelmakuvia meidän parvekkeelta, tässä niitä lisää:

Anopin tekemä pajusydän

Marketat ikkunalaudalla

Oi ihana toukokuu!

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt kovasti aikaa! 

Pääsiäinen ja vappu tuntuivat menevän ohi hujauksessa. Pääsiäistä vietettiin Etelä-Pohjanmaalla tytön molempien isovanhempien luona kyläillen. Pääsipä tyttö trullittamaankin (=virpomaan) elämänsä ensimmäistä kertaa! Kovasti tuntui tyttö ihmettelevän, kun äiti maalasi kasvoja asiaankuuluvasti ja lopputulosta piti tietenkin katsella peilistä kauan aikaa. Vappua juhlimme ystäväperheen luona grillaten ja yhteisestä ajasta nauttien. 

Kovasti tein vähän kevätsiivoja Äitienpäivää varten. Onneksi appivanhempani olivat meillä suurena apuna, sillä muutamaa päivää ennen Äitienpäivää miehen hartiat menivät totaalisesti jumiin niin, ettei mies mielellään pystyasennossa ollut huimaamisen vuoksi. Sen lisäksi mieheen iski kevätflunssa. Appivanhemmat olivat mielellään tytölle ammana sillä välin, kun siivoilin. Saatiinpa aloitettua jopa ikkunoiden pesukin ja kesäverhot vaihdettua olohuoneeseen. Kylläpä tuli hyvä mieli, kun koti tuoksui puhtaalta ja kesää on päästy vähän vastaanottamaan ikkunoiden pesun lisäksi kesäkukkia hankkimalla! Kävin viime lauantaina anopin kanssa Bauhaussissa, josta mukaan tarttui kukkien (markettaa ja orvokkia) lisäksi pari sisustustyynyä sekä lyhty. Nyt on parveketta laitettu ahkerasti, vaaleanpunaisia/valkoisia markettoja ikkunalaudalla sekä pienikukkaista orvokkia amppelissa. Pöydällä oleviin lyhtyihin olen laittanut kynttilöitä palamaan jo useampana iltana. Lasillinen punaviiniä ja kynttilöiden tuike viimeistelee ihania keväisiä iltoja!  

Keittiö, kodin sydän

Ajattelin esitellä teille vähitellen kotiamme. Paljon on vielä keskeneräistä, kalusteita hankkimatta tai jokin paikka huoneessa kaipaisi muutosta, mutta toisaalta mukavampi laittaa kotia pikku hiljaa niin on sitten pidemmäksi aikaa jotain mitä suunnitella ja odottaa.

Ensimmäisenä pääsette tutustumaan keittiöömme, johon ihastuin heti kun kävimme katsomassa tätä asuntoa. Kaikki kiinteät kalusteet ovat olleet keittiössä valmiina, emme ole remontoineet tai uusineet mitään. Keittiö on remontoitu 90-luvun puolessa välissä ja ensimmäistä kertaa käydessämme huomasin, että kalusteet ovat Topi-keittiön. Lasivitriinistä olen unelmoinut aina ja nyt sellaisen vihdoinkin sain! Tykkään Mariskooleista, joita onkin kerääntynyt vähitellen aika paljon (miehen mielestä tarpeeksi paljon). Arkikäytössä meillä on Iittalan 24h lautaset ja mukit sekä muumimukit ja lautaset, vähän juhlavampiin hetkiin laitan Teeman keltaista/tumman sinistä ja Paratiisi-sarjan astiastoa pöytään.

Lasivitriini ja senkki

Yhä hengissä oleva Rahapuu

Iittalan Kivi-lyhdyt ja Aallon kynttilälyhdyt tarjottimella

Kynttilälaatikko

Allastaso

Allastasoa edelleen

Pentikin astiapyyhe ja Luhdan käsipyyhe

Pöytätasoa

Pieni, neljän hengen ruokapöytä

Iittalan Paratiisi-sarjan kulho

Kahvin paikka!

Muistathan, ettei kuvia kopioida ilman lupaa!

Viikon kuulumiset

Onpas viikko mennyt nopeasti! Melkein jokaiselle päivälle ollut ohjelmaa. 

Tiistaina lähdin shoppailemaan yksin pitkästä aikaa ja yllättäen löysin juhlamekon ystäväni häitä varten, joissa toimin toisena kaasona. Tuon puvun laitan tosin ensimmäistä kertaa päälleni jo toukokuun lopulla, jolloin pääsemme serkkuni häitä juhlimaan. Puvun lisäksi löysin Tiimarista vähän pääsiäiskoristeita sekä ihanan värisen kaitaliinan keittiön senkin päälle. 

Torstaina lähdin tytön kanssa ystävääni ja hänen tyttöään katsomaan. Kävimme yhdessä isolla kirppikselläkin, josta löysin kuin löysinkin jotain pientä kivaa! Vaaleanpunaisen vakosamettimekon tytölle, Marimekon Unikko-kankaasta tehdyt patalaput sekä Tupperwaren 2,5 l säilytysrasian, jonka voi painaa kasaan ja näin säästää tilaa keittiön kaapeissa. Otan jossain vaiheessa kuvia kirppariostoksista ja laitan tänne nähtäville. Loppuilta sujuikin mukavasti kahvikupposen ääressä kuulumisia vaihtaen tyttöjen leikkiessä keskenään.

Perjantaina meillä olikin mammatapaaminen, jossa näimme työkavereitani lapsineen. Nuo tapaamiset piristävät aina mieltä pitkäksi aikaa ja samalla kuulee tuoreimmat työpaikan kuulumiset. Olen tosiaan hoitovapaalla elokuun alkuun saakka, jolloin palaan töihin ja tyttö aloittaa hoidon päiväkodissa. Perjantaina meidän pieni mutta toisaaltta jo niin iso tyttömme täytti 1 vuoden ja 3 kk!

Lauantaita vietettiin perheen kesken, illalla käytiin vähän ulkoilemassa ja auringon paisteesta nauttimassa.

Tänään aamupäivällä saatiin serkkuni perheineen vieraaksemme. Heidän pojallaan ja meidän tytöllämme on vain puoli vuotta ikäeroa. Pikkuserkukset olivat kovin kiinnostuneita toisistaan ja mennä touhottivat yhdessä. Serkulla ja hänen miehellään on nyt viimeiset viikonloput kiireisiä ennen häitään, joten seuraavan kerran kyläillään kun häät on juhlittu. Serkku avioitui miehensä kanssa jo vajaa kaksi vuotta sitten, mutta halusivat järjestää suvulle ja ystäville vielä hääjuhlan. Ihanaa päästä tänä kesänä jopa kaksiin häihin, sillä minun ja mieheni suvut ovat sen verran pieniä, ettei häitä ole läheskään joka kesä tiedossa.

Ensi viikko onkin sitten jo pääsiäisviikko! Huomenna saan heti aamusta kiirehtiä omille asioille kaupungille ja iltapäivällä lähdemme tytön kanssa kevään viimeiseen muskariin. Illalla minun olisi tarkoitus lähteä Elixialle jumppaan. Huomenna meillä on miehen kanssa myös 8-vuotiskihlapäivä! Sitä ajateltiin juhlia tiistaina illalla, jolloin menemme syömään hyvää ruokaa ja sen jälkeen pääsemme elokuvateatterissa katsomaan Prodigyn viime kesän keikkaa, joka näytetään Suomessa taltioituna ainoastaan tuolloin tiistaina. Meillä mies on ollut Prodigyn suuri fani jo 12-vuotiaasta lähtien. Minä en taas niin suuresti fanita kyseistä bändiä kuin mieheni, mutta tykkään monista biiseistä ja ne tuovat mieleen lukuisia muistoja omilta teiniajoilta. Miehen vanhemmat tulevat tiistaina meille lapsenvahdiksi ja keskiviikkona lähdemme kaikki yhdessä Etelä-Pohjanmaalle aloittelemaan pääsiäisen viettoa mieheni kotona. Myös omat vanhempani asuvat Etelä-Pohjanmaalla, joten onneksi kyläilyt molemmissa mummuloissa onnistuvat samalla kerralla. Välimatkaa meidän kodin ja mummulan välillä vain on reilu 180 km, joten lapsenvahtiapua ei ole niin nopeasti saatavilla.  

Pääsiäisenä vietämme aikaa yhdessä laittaen hyvää ruokaa ja ulkoillen sekä tietenkin lauantaina trullittaen (ts. virpoen).