Ja niin alkoi vähän erilainen arki!

Ensimmäinen työviikko takana ja kyllä sen nahoissaan tunteekin!! Onneksi sentään sain kaksi ensimmäistä työpäivää olla perehdytettävänä, mutta sen jälkeen töitä olen saanut tehdä samaan tahtiin kuin muutkin. Yllättävän paljon on tullut muutoksia/uudistuksia työtehtävissä hieman vajaan kahden vuoden aikana, jonka olin poissa töistä. Olo on ollut ns. kuin kuutamolla ja menee vielä aikaa, ennenkuin saan taas tuntumaa ja itsevarmuutta työhöni.

Totuttelemista tähän uuteen arkeen on ollut meidän tytöllämmekin. Ensimmäisen työpäiväni jälkeen oli ilmassa vähän mielenosoitusta ja kiukuttelua, kun äiti oli koko päivän poissa kotoa. Alkuviikon jälkeen ollaan huomattu, että tyttö on tuntunut vähitellen hyväksyvän sen, että isi selittää monta kertaa päivän aikana äidin olevan töissä. 

Vähän jännitti kun viikonloppuna minulla alkoi pitemmät työvuorot, joita tulen tekemään toistaiseksi jos tyttö niiden tekemiseen hyvin sopeutuu. Yllättävän mukavasti nämä kaksi 12,5h työpäivää meni, eikä tyttö kotiin tultuani itkenyt tai kiukutellut, päinvastoin. Vastassani oli aurinkoinen hymy ja innostunut juoksentelu ympäri kotia. Pitkien työvuorojen etuna on pitkät vapaat, joiden ansiosta tytöllä on vain 10 hoitopäivää kuukaudessa. Kun isi on illat sekä viikonloput kotona, pystyy tyttö olemaan tavallisessa päiväkodissa eikä vuoropäiväkodille ole tarvetta. 

Ensi viikolla tytöllä alkaakin sitten päiväkotiin tutustuminen! 

Tietysti juuri töiden alettua piti vähän vastustaakin, sillä mies tuli eilen kipeäksi ollessani töissä. Kun töistä poissaoleminen on luvallista vain lapsen tai työntekijän sairastuessa, piti ruveta soittelemaan läheisille jos joku pystyisi tulla lapselle ammaksi. Loppujen lopuksi miehen isä lähti 180 km matkan päästä junalla meille. Onneksi saimme tytön paapan avuksi, sillä mieheni totesi illalla että olo oli eilen iltapäivästä niin huono ettei tytön kanssa oleminen hoitamisesta puhumattakaan olisi onnistunut. Tässä sen taas huomasi, että olisi kyllä suuri apu jos isovanhemmat asuisivat lähempänä. Mutta kun työ, jota haluaa tehdä kaikkein eniten, sanelee sen, missä asutaan, ei oikein paljon muuta voi tehdä. Mutta meidän onnemme on se, että tiedämme tytön isovanhempien olevan valmiita auttamaan heti, jos tiukka paikka tulee.

Sain tytön paapan mukana kauniin tuliaisen anopilta. Tällaisen oli anoppi löytänyt 1700-luvun markkinoilta, aivan ihana!

Kyllä anoppi tietää, mistä miniä tykkää!

Nimipäiväkekkerit

Vietimme eilen pienimuotoisesti tyttömme nimipäivää, varsinainen päivä tosin oli jo pari päivää sitten. Vieraiksi kutsuimme ystäväperheemme, jonka tyttären kanssa meidän tyttömme on jo hyvää kaveria. Luvassa oli siis paljon naurua, iloista mieltä ja tyttöjen suloisia naurun kiljahduksia. Maittavaa grilliruokaa sekä suussa sulavia leipomuksia unohtamatta. 

Muistin nähneeni joskus Sisustus ja Sepustus-blogissa herkullisen näköisen kääretortun ohjeen, jota ajattelin kokeilla. Ja onnistuihan se, vaikka kääretorttuja en ole leiponut pitkään aikaan. Unelmaisessa kääretortussa oli käytetty mm. Valion lime-valkosuklaarahkaa, jonka makuun ihastuin heti kun sitä ensimmäisen kerran maistoin. Sisälle laitoin mauksi soseutettua mansikkaa, joka mielestäni sopi kivasti limen kanssa yhteen.

Lisäksi leivoin Paholaisen kakkua, johon tulee 4 dl sokeria. En yhtään ihmettele, mistä kakku on nimensä saanut! Ei ole todellakaan mikään laihduttajan kakku, jos sokeria haluaa välttää. Mutta on kyllä erittäin hyvää kuivakakkua!

Tässä ohje:

Paholaisen kakku

- 5 dl vehnäjauhoja

-1 tl suolaa

- 1 tl soodaa

- 4 dl sokeria

- 1 tl vaniljasokeria

- 1 dl kaakaota

- 2 munaa

- 2,5 dl maitoa

- 1 dl öljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet. Lisää munat, maito ja öljy.

Sekoita taikina kiiltäväksi.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan.

Paista kakkua 175 astetta runsas tunti.

Halutessasi voit valmistaa ohjeesta täytekakun pohjan.

Alun perin olin suunnitellut, että kuvaisin kattaukset ja leipomukset, mutta niinhän siinä kävi, että kaiken kiireen keskellä valokuvaaminen unohtui täysin. Paholaisen kakusta otin myöhemmin kuvan, mutta Unelmainen kääretorttu jäi kuvaamatta. 

Sain eilen postista aivan ihanan paketin! Olin tilannut White Coast-verkkokaupasta valkoisen, pajuisen 2-kerrosvadin sekä talouspaperitelineen. Meille sopivaa talouspaperitelinettä olin etsinyt kauan, kunnes White Coastissa pyöriessäni törmäsin juuri täydelliseen telineeseen. Keksin yhdistää kattaukseen 2-kerrosvadin kanssa valkoisen, rottinkisen tarjottimen, jolle laitoin Paholaisen kakkua esille. Kylläpäs sopivat tosi kivasti yhteen! Rottinkisen tarjottimen pohjan suojasin vain kelmulla sekä kakkupaperilla, ettei leivoksen rasva imeydy rottinkiin.  

Paholaisen kakkua rottinkitarjottimella

Keksitarjoilu 2-kerrosvadissa

Paperirullateline

Ilta meni taas ihan hujahtamalla ohi. Tytöt viihtyivät mukavasti keskenään, aina välillä halailivat toisiaan ja kävelivät käsi kädessä. Ystäväni kanssa saimme vähän juteltua rauhassa kuulumisista tyttöjen leikkien aikana. Kyllä tuli purettua sekalaisia ajatuksia töihinpaluuseen liittyen! Ennen äitiyslomille jäämistä olin ystäväni kanssa samassa paikassa töissä. Sanoinkin ääneen, että ei kyllä työpaikka tunnu enää samalta, kun ystäväni ei ole siellä töissä. Paljon on asioita muuttunut pelkästään työpaikallakin. 

Tyttömme sai ystäväperheeltämme lahjaksi muoviset leikkikupit, -lautaset sekä kannun. Ja kyllä niillä on leikittykin! Äitikin on saanut maistella tytön keittämää kahvia ja puuroa. Lisäksi tyttö sai kauniin pitkähihaisen paidan lahjaksi, joka sopii kivasti erään farkkuhameen kanssa yhteen. Täytyypä muistaa ottaa tuosta asukokonaisuudesta kuva.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja koko viikon vähän alakuloinen mielenikin piristyi. Kyllä se vain niin on, että ystävien seura tekee hyvää!

Elämäni ensimmäinen orkidea...

... on tässä!

Saimme tuliaisiksi orkidean, jossa on kauniit violetit kukinnot. Ihastuin kuvaan niin paljon, että ryhdyin suunnittelemaan sen tulostamista isossa koossa sekä pohtimaan, millaiset kehykset sopisivat kuvaan parhaiten. Tästä orkideasta saisi kivan taulun meidän makuuhuoneeseen, jonka värimaailmaa hallitsee yhä enenevässä määrin violetti ja sen eri vivahteet.

Löytöjä

Heinäkuun helteiset päivät vaihtuivat elokuun vähitellen viileneviin, syksyä enteileviin päiviin. Iltaisin alkaa hämärtää yhä vain aiemmin, josta johtuen tekee mieli sytyttää mahdollisimman paljon kynttilöitä myöhäisiltoja valaisemaan. Aivan ihanaa, minä tykkään!! Yötkin ovat jo selkeästi kylmempiä ja aamupäivisin tytön kanssa ulos lähtiessä täytyy etsiä vähän lämpimämpää puseroa ylle.

Nyt taas jaksaa tehdäkin jotain, kun toistaiseksi mahdottomat helteet ovat takanapäin. Tuntuu, että kaikenlaisia ideoitakin kodin sisustamiseen liittyen tulvii mielessä. Jotenkin helteiden aikana sitä oli jollainlailla horroksessa ja nyt viileämpien päivien ansiosta sitä on vähän virkistynyt. 

Muistin, että en ole laittanut vielä kertaakaan kuvia kirppislöydöistä! Pitemmittä puheitta, naapurikunnan kirppikseltä löysin yllättäen Arabian keltaisen Teema-kaatimen. Keltaisen väristä Teemaahan ei ole valmistettu enää vuosiin, jonka vuoksi tämä löytö teki uuden omistajansa erittäin iloiseksi.

Lisäksi löytyi Muumien mustavalkoinen kannu, jollaisen olin vähällä ostaa Kodin Ykkösestä.

Citymarketissa tuli alehyllyssä vastaan kaunis lehtikori, jota ei voinut vastustaa.

Muitakin kirppislöytöjä olen tehnyt, niistä postausta myöhemmin.

Aurinkoenergiaa

Malja aurinkoisille kesäpäiville!

Pakko tunnustaa, lasissa on ihan tavallista kaupan tuoremehua, mutta väriltään oli jotenkin niin aurinkoinen että pakkohan siitä oli ottaa kuva!

Ikimuistoinen kesä ollut kaikin puolin! Paljon ollaan saatu rakkaita ystäviä ja sukulaisia kylään ja tyttömmekin on päässyt kokeilemaan uusia, jännittäviä juttuja, jotka kuuluvat oleellisesti kesään. Nimittäin uimista. Kylpyläreissun jälkeen ollaan käyty pari kertaa läheisellä järvellä uimassa eikä tyttö ainakaan vettä pelkää! Niin kovasti tykkäsi loiskia ja polskia matalassa vedessä, että pois lähteminen aiheutti kovan harmituksen ja pettymyksen. Itsekin kävin kastautumassa sen verran, että sain heitettyä talviturkin virallisesti pois.

Hienoa että tänä kesänä on riittänyt lämpöä ja auringonvaloa, mutta pienen toiveen kauniisti esittäisin; saataisiinko jo vähän viileämpiä ilmoja?

Kesää on vielä jäljellä

Kovasti yritän noin ajatella ja pitää kaksin käsin kiinni näistä parista viikosta, jotka saan vielä viettää kotona pienen tyttömme seurassa. Kovin on välillä haikea mieli, sillä olen kuitenkin tykännyt olla kotona lastamme hoitamassa. Mutta niinhän se on, aika aikansa kutakin! Tunteet ja mielialat kulkee laidasta laitaan, välillä vähän innostaakin palata takaisin työelämään, välillä tulee niin hirveä kaipuu jo etukäteen sillä tiedän sanomattakin, miten kovasti tyttöä ikävöin ennenkuin töissä käymiseen ja tytön hoitoon viemiseen tottuu. Ajoittain tulee "mä en haluu!!" ajatuksia mieleen ja melkein rupean pohtimaan, miten voisin jatkaa hoitovapaatani edes vielä vähän. 

Onneksi sentään tyttö saa olla vielä elokuun ajan isin kanssa kotona, kunnes syyskuussa tyttö aloittaa päivähoitonsa. Toisaalta, tyttö alkaa nyt jo 1,5-vuotiaana kaivata ikäistensä seuraa ja leikkikavereita. Silti vähän huolissani olen miettinyt, että miten tyttö sopeutuu päiväkotiin ja aiheutuuko hoidon aloituksesta kovaakin eroahdistusta tms. Täytyy vain tsempata itseään ja yrittää suhtautua uuteen elämäntilanteeseen positiivisesti. 

Ollaan me kuitenkin nautittukin tästä kesästä! Etelä-Pohjanmaalla oltiin hyvän aikaa molemmissa mummuloissa vieraillen ja saatiinpa herkutella muurinpohjaletuilla makoisten mansikoiden kera. Niin ja jäätelöä unohtamatta! Pentikin Mansikka-sarjan astiasto sopii kesän herkkuhetkiin loistavasti!

Innostuin kattamaan pöytääkin vähän kauniimmin kesäpäivien ja hyvän ruoan kunniaksi.

Appivanhempieni katetusta terassista pääsimme nauttimaan monena päivänä, ja varsinkin iltaisin oli niin rentouttavaa sytyttää kynttilöitä ja juoda vähän punaviiniä hiljaisuudesta nauttien.Terassi on talon takana niin, että usein siellä ollessa tuntuu kuin olisi mökillä jossain kaukana. Aivan mahtava paikka rentoutua ja hiljentyä! Nämä lasimaljakot kuvastavat hyvin värimaailmaa, jota terassin sisustamisessa on käytetty.

Ystäväperheen kanssa olimme yhden viikonlopun Ikaalisissa. Kävimme Ti-Ti Nallen Talossa, jossa lapset viihtyivät niin hyvin, että kauemminkin olisi voinut olla jos aikataulu olisi antanut myöden. Lipun hinta (11 e) ei ollut mielestämme kallis ottaen huomioon miten iso tuo Talo oli ja miten paljon siellä oli lapsille nähtävää sekä tekemistä. Kävimme myös Ikaalisten kylpylässä samaisena päivänä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun tyttömme pääsi uimaan. Alkuun tyttö tietysti vain katseli ja ihmetteli, mutta aika nopeasti tottui lämpimään veteen ja viihtyikin lasten altaissa mielellään.

Näille parille viikolle ei olekaan sen kummempaa ohjelmaa. Sukulaisia ja ystäviä nähdään nyt, kun vielä ehtii ennen töiden alkamista. Ja eihän se kesä vielä lopu, onhan tässä vielä elokuukin edessä!

Hääpäivälahjat

Meillä on vasta heinäkuussa 4-vuotishääpäivä, mutta annoimme toisillemme lahjat jo tässä kuussa.

Ihastuin aivan totaalisesti Snö of Swedenin koruihin ja varsinkin näihin, joissa on vähän vaaleanpunaisia helmiä sekä muutama hauska kohta, joissa ainakin kaulakoru poikkeaa perinteisestä helmikorusta (korun saa muunnettua yhteensä kolmeksi eri koruksi). En ole koskaan tykännyt tavallisista helmikoruista, jotenkin ne vain eivät ole osa minua. 

Kalevala-korut ovat lähellä sydäntäni ja alunperin katselinkin Vanamo-koruja, joissa on kauniita vaaleanpunaisia helmiä. Mutta tietenkin olisin pitänyt eniten juuri niistä kalleimmista, joten Vanamo-korut saivat jäädä vielä haaveksi. Sitten löysin em. Snön korut ja olin myyty! Miestähän helpotti kovasti, kun ei tarvinnut miettiä ja pohtia, mitä toivoisin hääpäivälahjaksi.

Mies kun tykkää pelata erilaisia tietokonepelejä, niin rattiohjain oli erittäin tervetullut hääpäivälahja minulta.