Liebster award - tunnustus

 

Sain jo vähän aikaa sitten tämän Liebster award-tunnustuksen 

Nanalta Vita Di Morbida Lana - Elämän pehmeää lankaa blogista,

 mutta vastaaminen viivästyi edellisessä postauksessa kertomani kuulumisten vuoksi. 

Nyt kun elämä täällä meillä on vähän tasoittunut, 

pääsen viimeinkin keskittymään Nanan esittämiin kysymyksiin rauhassa. 

Lämmin kiitos Nanalle antamastasi tunnustuksesta, 

otan sen mielelläni vastaan! 

Vita Di Morbida Lana - Elämän pehmeää lankaa blogista löytyy 

monen monta ihanaa käsityötä sekä kertomuksia matkoilta. 

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

Liebster Award -tunnustusten tarkoituksena on tuoda uudet ja tuoreet blogit esille, 

sekä saada pienille blogeille lisää näkyvyyttä.

SÄÄNNÖT:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Mistä blogisi nimi on saanut alkunsa?

Blogini perustin vajaa 4,5 vuotta sitten ja tuolloin asuimme vielä kaksiossa.
Sopivaa nimeä mietin pitkään ja lopulta nimeksi muotoutui "Iloa & Unelmaa".
Matkan varrella mukaan on tullut käsitöiden tekemistä,
askartelemista ja leipomista sisustamisen lisäksi.
Toivon blogini antavan iloa myös lukijoilleni.

 Mitä teet aamulla ensimmäisenä, kun heräät? 
  Jos on vapaapäivä tai iltavuoroon meno,
huikkaan perheelle hyvät huomenet ja annan tytölle aamuhalin ja suukon.
Juuri heränneen lapsen lämpö halatessa on joka kerta yhtä ihana tuntea.
Aamuvuoroon herätessä hiivin sulkemaan tytön huoneen oven kunnolla,
jottei hän heräisi turhaan liian aikaisin aamupuuhiini.

Mieleenpainuvin matkakohteesi?
 Teneriffa, jonne suuntasimme mieheni kanssa häämatkalle reilu seitsemän(!) vuotta sitten.
Matkustimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkomaille
ja osallistuimme reissullamme monille eri retkille.
 

Mitä kello on nyt?
11:49.
Viimeisimpään kysymykseen sain juuri vastattua.

Tärkeimmät ominaisuudet, jotka kiinnittävät uudessa blogissa huomiosi?

Blogeissa kiinnitän ensimmäiseksi huomiota valokuviin ja vasta sen jälkeen itse tekstiin.
Samalla tavoin luen aina esim. sisustuslehdet.
Johtuu kai siitä, että olen aina ollut kovin visuaalinen ja esteettisyydestä pitävä.
Muistan kun jo ala-asteella tenttikirjoista jäi mieleen sivuilla olevat kuvat, ei niinkään itse tekstit.
 Myös itse blogin selkeä ulkoasu kiinnittää huomion.
Viime viikkoina olenkin katsellut oman blogini ulkoasua kriittisemmin.
Haluaisin tästä selkeämmän ja kiinnostavamman,
sellaisen, että blogiin tullessa tästä jäisi lukijalle heti mieleen jokin kiva yksityiskohta.
Vielä en ole keksinyt sen tarkemmin, millaiseksi blogini haluan muokata.
Ideoita teiltä lukijoilta otan mielelläni vastaan
ja muutenkin palautetta, mistä olette nykyisessä ulkoasussa pitäneet ja mistä ette!
 

Asia tai esine, josta et voi luopua? 
 Kynttilänvalo.
Se on ollut minulle aina yhtä tärkeä ja lohdullinen.
Jo teininä kuuntelin perjantai-iltaisin Radio Mafiasta Härdelli-ohjelmaa kynttilöiden valossa. 
Siinä on jotain rauhoittavaa ja se on kuulunut aina oleellisena osana rentoutumiseeni.  

Mitä inhoat bloggaamisessa?
Sitä, kun edellisestä postauksesta on kulunut jo sen verran aikaa,
että kynnys seuraavasta aiheesta kirjoittamiselle kasvaa.
Väkisinkin sitä alkaa miettiä, kiinnostaako ketään ihan oikeasti höpinäni
ja onko ottamani valokuvat sittenkin ihan pliisuja.
Kai mitä kauemmin on blogannut, sitä kriittisemmäksi tulee itseään kohtaan.

Missä maassa asuisit, jos et Suomessa ja miksi?

Ehkä väliaikaisesti vaikkapa Ranskassa.
Tosin aikoinaan lukiossa opiskelemallani ranskankielellä ei pitkälle pääsisi..!
En ole koskaan käynyt Pariisissa, mutta se on yksi kaupungeista,
jonne olen monesti haaveillut matkustavani.
Rooma on kaupungeista toinen, jonka haluaisin nähdä. 

Pieleen mennyt yritys tai asia?

 Voi niitä on tähän astisessa elämässä tapahtunut niin monia,
toiset mitättömämpiä ja toiset painoarvoltaan sellaisia,
joilla on edelleen vaikutusta elämässäni.
Ehkäpä sitä kaikkein tärkeintä taitoa yritän oppia edelleen;
ottaa opikseen, olemalla itselle armollinen ja lopulta päästää irti.
 

Koskettavin kirja tai elokuva?
 Koskettavimmat kirjat, jotka ovat jääneet mieleen,
ovat ala-asteella lukemani Anne Frankin päiväkirjat.
Muistan edelleen, kun teimme partiossa ollessani parin yön mökkireissun
ja takkatulen loisteessa, makuupussiin kääriytyneenä luin noita kirjoja.

Paras lapsuudenmuistosi?

Se, kun saimme pikkusiskoni kanssa koiranpennun.
Välillä maailman itsepäisin bokseri, mutta aina kuitenkin monesti se paras ystävä.

Tunnustuksen haluan jakaa eteenpäin seuraaville blogeille:

My sweet home
Arjen helmiä
Johannan Ristit

Minttulan elämää
Kaikki Paketissa
Mutku Mie Haluun!
Kivi & kakku
Mingaliina`s
 Pieni lintukoto
Rocky Road
Marika`s

Kysymykseni haastetuille blogeille:

1. Millainen blogi sinulla on? Onko blogisi muuttunut matkan varrella? 
2. Mikä on parasta blogissasi? 
3. Mitä haluaisit blogissasi kehittää? 
4. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?
5. Mikä on unelma-ammattisi? 
6. Paras tapasi rentoutua?
7. Mistä haaveilet tällä hetkellä? 
8. Paras vuodenaika? 
9. Oletko jo miettinyt/ostanut joululahjoja? 
10. Paras lahja, jonka olet koskaan saanut? 
11. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä; 
mitä haluaisit kysyä blogisi lukijoilta?

Jei, valmista tuli! 
Tätä postausta teinkin useammassa erässä ja mietin pitkään vastauksia minulle esitettyihin kysymyksiin. 

Kaunista keskiviikkopäivää teille, ihanat!
<3
 

~ Emppu ~

Syyskuun eka!

Syyskuun ensimmäinen päivä! 

Tuntuu kerrassaan ihanalta, kun syksy on nyt virallisesti alkanut. 

Puissa lehdet ovat alkaneet pikku hiljaa kellastumaan 

ja ajatustasolla on tullut jo suunniteltua parvekkeen kesäkukkien pois siivoamista.

Nyt kun meidän tyttö on toipunut kunnolla 

vajaan kahden viikon takaisesta nielu- ja kitarisaleikkauksesta, 

ja näin ollen myös päiväkotiarki on pyörähtänyt eilen kunnolla käyntiin, 

ovat omat ajatukset alkaneet keskittyä vähitellen kodin laittoon. 

Eilen siirsin eteisen seinustalla olleen taulun pois 

ja tilalle viritin joskus viime vuonna Perfect Homelta tilaamani valokuvakehykset. 

Nyt tuo kapea seinusta on paljon ilmavamman tuntuinen 

ja vanha pyykkilautakin istuu silmään paremmin. 

Kehyksiin onkin pohdinnan alla aiheisiin sopivat valokuvat. 

 Kauniita ruusuja sain muutama päivä sitten piristykseksi mieheltä.  

Kulunut elokuu on ollut enemmän ja vähemmän raskas. 

Emme osanneet edes kuvitella, 

miten kipeä tyttö leikkauksestaan lopulta olisi 

ja miten miltei jokaisesta lääkkeenotosta, juomisesta sekä kylmän jäätelön 

syömisestä sai maanitella/suostutella pitkät pätkät. 

Jossain vaiheessa sitä meinasi usko omaan kekseliäisyyteensäkin loppua. 

Kaiken tuon lisäksi oman haasteensa asetti raskauteen liittyvä vointini, 

sillä enenevissä määrin tulleet supistukset muuttuivat lopulta kipeiksi. 

  Laskettuun aikaan kun on vielä matkaa kolmisen kuukautta. 

Mutta tällä hetkellä arki tuntuu lähteneen viimein rullaamaan pikku hiljaa 

ja oma mielikin on jo paljon valoisampi. 

Omaa vointiani kuulostellen täällä kotona touhuan 

ja herkästi suuntaan sohvalle tarvittaessa lepäämään. 

Siivoamiset, kaupassa käynnit ja ruoanlaitot olen joutunut 

jo aikoja sitten jättämään miehen kontolle. 

Jännä juttu, miten vasta siinä vaiheessa kun voinnin puolesta 

joutuukin ottamaan huomattavasti paljon rauhallisemmin, 

alkaakin arvostamaan ihan eri tavalla vaikkapa kykyä imuroida ja liikkua.

Mutta ollaan kaikin iloisia näistä aurinkoisista syyskuun päivistä 

ja pyritään nauttimaan pienistäkin jutuista! 

Hyviä vointeja teillekin!

<3

 ~ Emppu ~

Taas leivottiin!

Viime viikolla on tullut herkuteltua jo kahteen otteeseen marjapiirakalla.
Ensimmäisen mustikkapiirakan (kuvat yllä) teki tyttö yhdessä paappansa kanssa
ja eilen kokeiltiin tytön kanssa leipoa mustikka-vadelmapiirakka hieman eri ohjeella.

Tässä vielä itsellekin resepti muistiin!

MAMMAN MARJAPIIRAS

150 g margariinia
1 1/4 dl sokeria
1 muna
3 dl jauhoja
½ tl leivinjauhetta

Täyte:
1 tlk kermaviiliä
1 muna
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 2 dl marjoja

- Sulata margariini.
Lisää sokeri, muna, jauhot sekä leivinjauhe
sulatetun margariinin joukkoon.
- Voitele piirakkavuoka.
Painele taikina vuoan pohjalle sekä reunoille.
- Kaada täyte taikinan päälle tasaisesti.
- Paista 200 asteessa noin 30 min. uunin tehosta riippuen.

Mustikka-vadelmapiirakan paistoin 200 asteessa,
mutta se jäi loppujen lopuksi keskeltä hieman raa`aksi.
Joten seuraavalla kerralla aion kokeilla paistaa hieman reilu 175 asteessa,
josko tällöin piirakka ehtisi kypsyä paremmin myös keskeltä.

Kiitos rakkaalle ystävälle reseptistä ja mieltä piristävästä kahviseurasta eilen!
<3

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat mukaan seuraamaan blogiani!
<3

 Muistattehan, että Iloa & Unelmaa löytyy myös Instagramista!

Iloa jokaisen maanantai-päiväänne!

~ Emppu ~

Aamulla

Edellispäivänä otin muutamia kuvia keittiöstä,
jonne aamun aurinko paistoi niin kauniisti.
Tännekin on jo syksyinen tunnelma rantautunut,
sillä senkin päälle on vaihdettu beigen sävyinen pellavaliina valkoisen tilalle.
Lasikuvun alta sekä betonisesta ruukusta löytyy kuivuneet ruusut,
jotka alkujaan sulostuttivat eteisessä täysissä voimissaan.
Olipa muuten virkkaamani liina juuri sopivan kokoinen lasikupuun!

Jotain käytännöllistäkin keksin tässä eräänä päivänä,
sillä siirsin laatikon pohjalta parhaimmat servetit peltipurkkiin säilöön.
Nyt ne ovat vielä kätevämmin saatavilla kattauksia varten!

Kirjatukeen vaihdoin Jeanne d`Arc Living-lehden
takakannesta leikatun suloisen kuvan.
Halusin nimittäin mattapintaisesta paperista olevan kuvan
ja laiskuuksissani en jaksanut ruveta kaivelemaan askartelukasseja vaatekaapin uumenista.
Hyötykäyttöä tämäkin, jos noita JDL:n lehtiä raaskii lähteä leikkelemään.

Elokuussa on nyt päästy viimein vaiheeseen,
jolloin ensimmäisillä koululaisilla on alkanut syksyn koulutaival.
Nyt viimeistään voi jo puhua alkaneesta syksystä.
Meidän perheessä tosin tyttö viettää vielä kesälomaansa vajaan kolmen viikon verran.
Sitten meilläkin alkaa jälleen päiväkotiarki.

Kauniita elokuun päiviä teillekin, tämän päivän auringosta on osa meistä nauttinut uimarannalla!

~ Emppu ~

Äidin sisustuslöytöjä

Pienen blogitauon jälkeen palailtu takaisin läppärin ääreen! 

Elokuukin on jo päässyt alkuun ja ensi viikolla alkavat koulutkin. 

Syksy saapuu, mikä tuntuu itse asiassa minusta jo ihan mukavalta! 

Joskus vuosia sitten syksy tuntui sateineen ja putoavine lehtineen alakuloiselta vuodenajalta, 

mutta viime vuosina olen alkanut tykkäämään myös syksystä. 

Marraskuu on kieltämättä se hankalin kuukausi, 

sillä ulkona näyttää tuolloin kovin lohduttomalta. 

Ehkä nyt voi jo hieman raottaa salaisuuden verhoa, pienesti ja varovasti. 

Meidän perheessämme on marraskuu tällä kertaa kovin odotettu, 

sillä ankean kuukauden loppupuolella on laskettu aika tyttömme sisarukselle. 

Tämä odotusaika on puolivälistä alkaen ollut haasteellinen, 

josta johtuen blogikin on päivittynyt edelleen harvakseltaan. 

Alkuraskauden väsymys oli totaalinen ja nyt kuluneen kuukauden aikana 

supistukset ovat luoneet omat raaminsa ja rajansa olemiselleni ja tekemiselleni.

Olotila on tosin kovin tuttu kuuden vuoden takaa, jolloin odotin esikoistani. 

Raskausblogia tästä ei tule paljastuksesta huolimatta, 

sillä haluan blogini keskittyvän pääosin pienen, mutta rakkaan kotimme sisustamiseen, 

askarteluihin ja käsitöihin sekä kotoiluun.

Tästä aasinsillasta pääsemmekin viimein näihin kuviin, 

jotka on otettu jo muutama viikko sitten. 

Pienetkin asiat saavat monesti hyvän mielen aikaan, 

mm. nämä kauniit servetit, jotka löysin Alexandra`s Lifestyle-sisustuspuodista. 

Tarjouksessa ollut tähtiliina on jo hetken ollut olohuoneen ruokapöydällä

(tämähän on varsinaisesti astiapyyhe, mutta soveltuu myös pieneksi pöytäliinaksi). 

Wanhanaikaisia saksia olen katsellut puodissa käydessäni monia kertoja 

ja nyt viimein ostin ne itselleni. 

Eilen saimme nauttia ajoittain kuumankin tuntuisesta auringonpaisteesta, 

tänään on sää ulkona täysin toinen. 

Nautitaan kuitenkin näistä loppukesän päivistä! 

Halauksin!

~ Emppu ~

Teeleipiä iltapalaksi

Herkuista suolaiseen palaan, nimittäin teeleipiin. 

Kuinka moni muistaa tehneensä teeleipiä?

Onko näitä tullut tehtyä usein, vai onko edellisestä kerrasta hmm, 

jo ainakin 15 vuotta (kuten minulla)? 

Muistan kun näitä teimme ensimmäisen kerran ollessani yläasteella 7-luokalla 

kotitaloustunnilla ja  muutaman kerran taisin näitä leipoa kotonakin. 

Sitten unohdin teeleipien olemassaolon tyystin vuosikausiksi, 

kunnes eilen etsin netistä teeleipien ohjeen ja kokeilin testata makua perheellä. 

Kylläpä näistä tykättiin, sekä mies että meidän 5-vuotias tyttömmekin! 

No, entäs minä sitten? 

Maku tuntui juuri niin tutulta kuin silloin aikoinaan teininä köksän tunnilla. 

Haudutetun teen parina olivat muuten herkullisia!

Tytön mieleen nämä taisivat jäädä, sillä toivoi  nimittäin aamupalaksikin teeleipiä. 

No, kaikki oli mennyt eilen parempiin suihin, 

joten lupasin tehdä näitä tänään uudelleen iltapalaksi. 

Joten tässä helppo resepti: 

TEELEIVÄT

 

2 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

 2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl maitoa 

2 rkl öljyä

- Sekoita kuivat aineet keskenään 

- Lisää maito ja öljy mahdollisimman vähän sekoittaen

- Lisää taikinaan oman maun mukaan esim. tuorejuustoa 

(itse laitoin Koskenlaskijaa), fetajuustoa, porkkanaraastetta, 

siirappia, kuivattuja yrttejä. 

Halutessasi raasta vielä leipien päälle vähän juustoa. 

- Paista 225 asteessa noin 15 min. 

 Resepti ja vinkit poimittu Kotikokki.net sivuilta. 

Iloa alkaneelle viikollenne! 

<3

~ Emppu ~

Mansikkakakkua, heinäkuun herkkua!

Oi ja voi millä herkuttelimmekaan viikolla! 

Ostin rasiallisen mansikoita ja päätin kerrankin tehdä oikein mansikkakakkua. 

Tosin jouduin oikaisemaan helpomman kautta ja etsin kaupasta valmiskakkupohjan. 

Eihän se ihan niin hyvää ole, kuin itse leivottu, 

mutta välillä olosuhteiden pakosta on päädyttävä valmiiseen. 

Tuli itseasiassa flashback menneiltä vuosilta, kun opiskelut aloitin 

ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. 

Silloin tein usein oman ja mieheni merkkipäivinä syntymäpäiväkakun valmiista kakkupohjasta. 

Voi niitä aikoja...! 

 Nyt oli muuten nuo virkatut kattausliinat ensimmäistä kertaa testauksessa 

ja ihan kivat niitä oli käyttää!

Kattaukseenkin sai erilaisen, mukavan kotoisan tunnelman niillä. 

Noita luonnonvalkoisia tabletteja löytyikin vain 4 kpl (aikoinaan jostain tilattuja), 

joten tähän mennessä olen saanut virkattua jo yhden tabletin 

samaisesta langasta, josta nuo mukinaluset on tehty. 

Ajattelin kokeilla, josko tyyliltään vähän erilaisia tabletteja 

saisi yhdistettyä kivaksi kokonaisuudeksi.

Merkkipäivistä puheenollen, meillä on miehen kanssa 8-vuotishääpäivä ylihuomenna! 

Toivottavasti saamme tytölle vähän lapsenhoitoapua, 

jolloin pääsisimme miehen kanssa viettämään kahden keskistä aikaa. 

 Täällä paistaa aurinko ja välillä satelee vettä. 

Toivottavasti pian tulisi vähän lämpimämpiä päiviä! 

Rentoa sunnuntai-iltaa täällä kävijöille!

<3

~ Emppu ~