Aavistus joulun tunnelmasta

Siitä se alkaa, melkein joka vuosi samaan aikaan. Yhtäkkiä sitä huomaa, että marraskuuta on jäljellä enää muutama päivä. Kalenteri etsitään kiireesti käteen ja ryhdytään miettimään, milloin täytyisi lähteä jouluostoksille ettei taas tänä vuonna tulisi niin kova kiire ja stressi lahjojen hankkimisessa. Niin ja ne lahjatoiveet täytyy kysellä läheisiltä tarpeeksi ajoissa! 

Seuraavaksi pohdinnan alla on joulusiivoaminen. Sitä niin haluaisi kuurata kodin säihkyvän puhtaaksi ja raikkaan tuoksuiseksi, mutta todellisuudessa tästä vuodesta eteenpäin työt sanelevat tasan tarkkaan mitkä vapaapäivät uhrataan siivoamiselle. Ja tietenkin myös, miten väsynyt on työpäivien jälkeen. 

Ja entäs sitten ne leipomukset? Joulupipareita ja -torttuja on pakko leipoa jossain vaiheessa, mutta milloin? Meillä leipomukset täytyy miettiä myös tytön kannalta tarkemmin, kun hänelle käy ainostaan maidoton, munaton ja gluteeniton. Varsin haasteellista äidille, joka on aikamoinen poropeukalo leipomisen ja ruoanlaiton suhteen!

Stressikäyrä alkaa kohoamaan kun käy kalenteria ja niitä vähäisiä vapaapäiviä lävitse. Jos sitten kuitenkin tänä vuonna ostaisi puolet lahjoista nettikaupoista, jotta riittäisi yksi ostosreissu tupaten täydessä kauppakeskuksessa, tekisi normaalit viikkosiivot ja jos on aikaa sekä voimia, niin voisi bonuksena siivota jotain ylimääräistä. Ja toisaalta, eihän niitä joululeivonnaisia tarvitse niin hirveästi leipoa, eipä sitten vuoden vaihteen jälkeen rupea niin kovasti ahdistamaan todennäköinen painonnousu. Niin ja lahjahankinnoista minulla olikin jo ihan järkeenkäypä idea. 

Vaikka olenkin turhan usein täydellisyyteen pyrkivä, päätän tältä istumalta armahtaa itseäni ja perheenjäseniäni tulevilta tiuskimisilta, raskailta huokailemisilta ja kaiken kruunaavilta riidoilta. Teen sen, minkä ehdin ja jaksan, enkä kuluta energiaani harmittelemalla niitä lukuisia tekemättömiä töitä, jotka jäivät taas täksi jouluksi tekemättä. 

Kodin juhlakuntoon laittamisen ei ole tarkoitus olla mikään itseään ylittävä suoritus, jonka jälkeen on liian puhki voidakseen nauttia itse joulusta. Tulevina muutamana viikkona yritän pitää mielessäni sen, että jo pienetkin asiat saavat virittymään joulutunnelmaan ja että tärkeintä on viettää aikaa niiden rakkaimpien kanssa, jotka itse asiassa tekevät joulun.

Muki höyryävää glögiä, 
lämpimät villasukat
sekä
hämärää kotia 
valaisevien kynttilöiden tuike. 

Pienet tontut siellä täällä,
tähtien öinen tuike
kirkkaalla säällä. 

Pienen rakkaan
mieltä lämmittävä nauru
sekä
jouluisia sanoja 
hapuileva laulu.

Enempää en tarvitse
tässä ja nyt,
ei aiemminkaan
joulutunnelmaan
muuta ole
tarvinnut.

~ Emppu ~ 

Nämä kuvat ovat itse ottamiani ja Picasalla ensimmäistä kertaa koostamiani. Aiemmin valokuvat ovat olleet mieheni pääosin ottamia sekä muokkaamia. Picasa on tähän saakka vaikuttanut suhteellisen yksinkertaiselta ohjelmalta, jota jopa minä olen oppinut käyttämään. 

Valokuvat on otettu elämäni ensimmäisellä omalla järjestelmäkamerallani (Sony SLT-A35), jolla sain kuviin ns. lelukamera-erikoistehosteen. Linssinä käytän yleensä Sony 50mm f1.4 objektiivia, jolla saa hienosti kohteiden taustat sumennettua sekä valovoimaisuudellaan on armollisempi hämärässäkin kuvaamiseen. Ja varsinkin kun kyseessä on tällainen aloitteleva kuvaaja.

Uskomatonta huomata, miten vähitellen oppii kaikenlaista uutta valokuvaamisen sekä itse kuvien koostamisen suhteen!