Vain sinä ja minä

Aivan ihanan rentouttava viikonloppu takana! Lähdimme lauantaina jo yhden aikaan päivällä kohti Hotelli Tammeria, tyttö jäi mielellään kotiin mumman ja paapan kanssa. Itse asiassa myös minun vanhempani tulivat meille iltapäivällä, joten ei pelkoa etteikö tyttö viihtyisi miehen sekä minun vanhempieni kanssa. 

Pääsimmekin yllättäen omaan huoneeseemme jo ennen klo 15:ta, vaikka periaatteessa huoneet sai vastaanottaa vasta tuolloin. Hotellirakennus on sisältä sisustettu 20-luvun tyyliin ja itse rakennus taitaa olla jo vuodelta 1912! Huoneemme oli todella siisti ja kaunis, vessassa aivan ihanat uusvanhan tyyliset hanat sekä suihku ja huone oli muutoinkin mielestämme kauniisti sisustettu. Totesimmekin jo heti alkuun, että ainakin huoneen puolesta hotelli oli nappivalinta.

Kävimme ennen leffan alkua kahvilla Wayne`s Coffeessa, joka jo pelkästään tuntui ylellisyydeltä, kun sai juoda kahvinsa rauhassa ja seurata hetken ihmisvilinää. Kotona kun kahvin juonti jää usein kesken ja loppujen lopuksi päätyykin usein kaatamaan kylmän kahvin viemäristä alas. Leffana oli "The Grey- Suden hetki", toiminta/seikkaulu kategoriaan lukeutuva. Jännittävä leffa kaikin puolin!

American Dinerissä söimme hampurilaisateriat ja loppujen lopuksi olimme niin täynnä, etten jaksanut syödä jälkiruokaakaan loppuun asti (mikä on todella harvinaista!)! Ruoka oli jälleen kerran todella hyvää, yleensä käymmekin niinä harvoina leffakertoina em. ravintolassa syömässä. 

Vatsat täynnä kävelimme takaisin hotellille ja alunperin ajattelimme, että olisimme käyneet myöhemmin illalla alakerran baarissa juomassa yhdet drinkit mutta meillä kävi vanhanaikaisesti ja loppujen lopuksi päätimme lopen väsyneinä mennä nukkumaan "jo" yhdentoista maissa.... Ehdimme me ennen sitä kuitenkin viettää aikaa huoneessa kilistäen maljoja ja nauttien yhteisestä hetkestä. 

Hotellin aamupala tarjoiltiin kauniissa vanhassa salissa ja ainakin meille aamupala oli todellakin riittävä. Puolilta päivin lähdimme kotiin päin, tyttöä oli jo kova ikävä vaikka olimme olleet vajaan vuorokauden erossa. 

Kaikin puolin hotelli oli mielestämme erittäin hyvä valinta ja ehdottomasti menemme samaiseen hotelliin toistekkin viettämään yhteistä aikaa!

Kevään odotusta

Voi kuinka kauniisti aurinko aamulla paistoikaan! Paljastaen tietysti likaiset ikkunat ja villakoirat nurkissa, mutta josko ainakin villakoirat saisivat ylihuomenna häädön sillä tarkoitus olisi tehdä viikkosiivoja ennen isovanhempien meille tuloa.

Eilinen laskiaistiistai kului tehokkaasti töiden parissa, joten laskiaista vietettiin tänään vähän myöhässä pullakahvien merkeissä.

Päätimme miehen kanssa viettää kerrankin yhteistä aikaa tänä viikonloppuna ja samalla juhlistaa kahdestaan syntymäpäiviämme. Varasin Tampereen Sokos Hotel Tammerista huoneen yhdeksi yöksi, tämä taitaa olla vasta toinen kerta tytön syntymän jälkeen kun olemme kokonaisen yön poissa kotona! Kaikenlaista mukavaa ollaan suunniteltu; kävisimme varmaan leffassa ja syömässä mutta ennenkaikkea oltaisiin vaan kahdestaan. Hotellihuoneeseen ajattelin hankkivani vähän pientä, hyvää naposteltavaa, vaikkapa suolakeksejä parin maustetun tuorejuuston kera, viinirypäleitä ja ehkä jotain muuta raikasta hedelmää. Punaviiniä unohtamatta! 

Molemmat isovanhemmat ovat tytölle ammana, joten ei pelkoa etteivätkö täällä kotona pärjäisi.

http://fi.hotels.com/hotel/details.html?reviewOrder=date_newest_first&hotelId=181604

 Hotelli on mukavan lähellä Plevnaa, kävelymatkan päässä.

Vielä on huominen työpäivä jaksettava, vaikka jo eilinenkin työpäivä meni loppuillan migreeni seuralaisena... Loma olisi nyt jo tarpeen, mutta lomailua saa odottaa vielä kesään saakka... 

Onneksi nyt jo päivät ovat paljon valoisampia ja koko ajan kuljetaan kevättä kohden!

Tunnelmakuvia...

... meille tarjoaa

mieheni, olkaat hyvät!

Laskiaissunnuntaina

Suloisen kauniit, vaaleanpunaiset ruusut jaksavat vieläkin kukkia ja ihastuttaa jokaisena kertana, kun niitä katselen. Aina välillä täytyy käydä ruusujen tuoksuakin nuuskimassa.

Kävimme eilen kummityttömme syntymäpäiväjuhlilla ja kovasti häntä oli muistettu mukavilla lahjoilla. Lahjaksi saatu leikki-keittiökin innosti sekä kummityttöämme että meidän tyttöämme puuhaamaan yhdessä hellan ääressä. Tuo lahja oli kyllä hieno, että sitä jäi itsekin miettimään josko minikokoinen keittiö kiinostaisi myös meidänkin tyttöä vielä seuraavana jouluna. Siinä voisi olla oiva lahjaidea!

Sain itsekin ystävänpäivälahjan juhlissa ollessamme; minua ja ystävääni erittäin hyvin kuvastava keittiöliina, jossa oli kuppikakun kuva ja tekstinä

Ystävyys on ilomme

herkut intohimomme!

Hmm, ei voisi paremmin sanoa! Lisäksi paketissa oli tiramisun makuista maustekahvia, jolla on tämän päivän kahvia terästetty jo pariin otteeseen. Samettisen pehmeää Ystävän kahvia! 

Kiitos vielä lahjasta, Ystäväni!

14.2

... oli päivä, joka omistettiin rakkaille ja kallisarvoisille Ystäville, mutta joka oli myös mieheni syntymäpäivä. Meillä on siis muistettu ajatuksin sekä viestein Ystäviä ja pienin herkuin juhlittu miehen synttäreitä. Tosin sen verran, kuin mitä flunssaltani olen pystynyt. Tyttö alkaa pikku hiljaa olemaan parempaan päin, ajoittain puuskittainen yskä vaivaa vielä kovasti. Eiköhän se tästä vähitellen arki palaudu taas tuttuun uomiinsa.

Meillä on eilen myös harjoiteltu kampaajana toimimista, tyttö kun vaati ensin saparoita ja niiden lisäksi piti hiuksiin saada monta pinniä. Koko kampauksen kruunasi vielä hiuspanta. Sain taas eilen todeta, että on aika haastavaa ehtiä loihtia jos jonkinlaista kampausta, kun tyttö ei meinannut millään malttaa pysyä aloillaan. Vielä ei olla käytetty tyttöä kunnon parturissa hiustenleikkuussa, toistaiseksi ollaan tyydytty aikaan saamiini hiusten lyhennyksiin. Lopputulos ei järin huippu siisti ole, mutta yllätyksekseni ei kovin pahakaan!

Tälle viikonlopulle on tiedossa suloisen kummityttömme 2-vuotissynttärit, jos vain olemme siinä kunnossa että pystymme lähteä juhlimaan pientä päivänsankaria. Seuraavalle viikonlopulle olin suunnitellut omia 30-vuotissynttärijuhlia ystävien kesken, mutta suunnitelmat muuttuivat sen verran että juhlia vietetään joku toinen kerta. Jos sen sijaan pääsisimme miehen kanssa viettämään harvinaista yhteistä aikaa, varaisimme yhdeksi yöksi huoneen hotellista tms. Suunnitelmia olisi, mutta saa nähdä toteutuvatko... Edellisestä yhteisestä ajanvietosta on aikaa aivan liikaa ja se kyllä heijastuu meihin välillä rankastikin, viime aikoina on moneen otteeseen tullut hetkiä jolloin olisi pitänyt päästä omaan rauhaan puhumaan asioita halki ja että olisimme saaneet olla läsnä ihan vain toisillemme. Elämä pienen lapsen kanssa vie veronsa ja usein aikaa sekä voimia jää niin vähän muiden tärkeiden ihmissuhteiden vaalimiseen.

Luonnon taidetta potilaiden (ja muidenkin) iloksi

Täällä on edelleenkin ihasteltu olohuoneen ikkunasta näkyviä jäälyhtyjä samalla, kun pienen kuumeisen potilaan kanssa on istuttu sohvalla vieri vieressä ja yritetty helpottaa tytön oloa. Toinen jaksaa katsoa samaa lastenohjelmaa yhä uudestaan ja uudestaan, kun taas äidin katse hakeutuu ikkunasta näkyvään auringonpaisteiseen talvimaisemaan. Nyt olisi ollut aivan mahtavat ulkoilusäät mutta me olemme viettäneet aikamme tiiviisti sisätiloissa. Tytön lisäksi olen hoivaillut selkäänsä potevaa miestä. Meillä on siis kirjaimellisesti sairastupa pystyssä! 

Monesti me aikuiset saisimme ottaa oppia noista pienistä lapsista, jotka kipeinä ollessaankin jaksavat olla reippaita ja iloisia pienistä asioista. Viime yönä tyttö jaksoi sängyssään hymyillä, vaikka hengittäminen oli kovn hankalaa ja iho kuumeesta hohkaava. "Äiti silittää" sanoi tyttö niinä kertoina, kun oltiin oltu jonkin aikaa ylhäällä ja saatu hengitys taas kulkemaan vähän vaivattomammin. Silittäminen, suuri asia tytölle, jonka vuoksi se oli suuri asia myös äidille. Mitä kaikkea sitä äitinä voisikaan tehdä, jotta vain saisi lapselleen paremman olon! Kurjaa katsella vierestä kun oman pikkuisen on vaikea olla. 

Äidinrakkaus, rakkautena niin väkevä ja antoisa, mutta myös toisinaan kovin raastava. Monesti olen havahtunut miettimään, mitä sitä ennen lapsen saamista tekikään? Nyt sen on huomannut, että elämä on saanut puuttuvan palasensa, sitä on jotenkin äitiyden myötä eheämpi. Niin suuri asia, josta ei koskaan suostu antamaan hitustakaan pois!

Puuhastelua

Näköjään nämä minun askarteluprojektit tuppaavat vähän venymään, sillä vasta nyt sain lopullisesti valmiiksi kauan aikaa sitten aloittamani puuhastelun. Ensimmäisistä sokerilla koristelluista tähdistä opin, että liima sokerikiteiden pohjana ei ollut paras mahdollinen ratkaisu. Kaapista kaivoin tytön sormivärit ja maalasin tähdet ja parin sydämen valkoisella sormivärillä. Runsaasti sokeria pintaan ja annoin kuivua seuraavaan päivää asti. Kyllähän tuo sormiväri kuivaa huomattavasti nopeammin, mutta tytön kanssa touhutessa aika rientää. Tänään kokeilin mallata koristeet pellavanarun avulla esille. Makuuhuoneen peiliin kiinnitetyt tähdet kyllä onnistuivat mielestäni paljon paremmin kuin keittiön koukkuihin kiinnitetyt. Olkoot nyt kuitenkin jonkin aikaa esillä.

Eilen yritin jäädyttää jäälyhtyä tulppaaneineen. Kaunis ajatus mutta ei tällä kertaa käytännössä toimiva. Liian rohkeasti aloin vasaralla (nii-in, vähän hellävaraisempi olisi voinut olla) tehdä lyhdyn pohjaan reikää kynttilää varten, kun ensin olin saanut jäätyneen taideteoksen rikkomatta pois ämpäristä. No halkihan tuo lyhty meni toisesta reunasta ja nyt on seuraava kokelas ulkona parvekkeella ämpärissä jäätymässä. Pääsi tuo osittain hajalle mennyt lyhty parvekkeen pöydälle esille, oli se kuitenkin omalla tavallaan kaunis. 

Eilen oli tarkoitus viettää miehen kanssa mukava ilta punaviini hyvän leffan seurana. No, ei siinäkään suunnitelma toiminut täydellisesti. Mies sai tytön nukahtamaan vasta illalla yhdeksän jälkeen ja oli siinä itsekin nukahtanut tytön huoneen lattialle. Miehen herätettyäni huomasin kysyä, että mitäs leffaa katsottaisiin? Aiemmin Prismassa käydessämme ei sopivaa leffaa ollut löytynyt eikä tarkemman tutkimisen jälkeen tv:stä tullut oikeastaan mitään. Lopulta siemailimme viiniä (joka sentään oli aivan loistavaa!), tuijotimme sataan kertaan nähtyä leffaa ja lopulta huomaan viettäväni iltaa ihan yksikseni miehen kuorsatessa vieressäni. Että hoida siinä sitten parisuhdetta!

Viikonloppu kuluukin rattoisasti töissä. Kunnon pakkasta tiedossa työpäivien ajaksi, joten mies saa kyyditä töihin aamulla. Auton tuntien se ei mitä todennäköisemmin lähtisi käyntiin, jos seisoisi parkissa monta tuntia. Onneksi sentään ensi viikoksi on luvattu lauhempaa!

Minun unelmani

"Nämä kuvat on ihan kuin sun unelmaa; kynttilöitä, Avotakan uusin numero, kahvia ja laskiaispullaa." 

Näin tokaisi mies ottamiani kuvia katsellessaan. Hyvin tuo mies näyttää minut tuntevan! 

Talven ensimmäinen laskiaispulla oli juuri niin syntisen hyvää kuin kuvassa näkyy. Täytyyhän noita laskiaispullia maistaa helmikuussa useamman kuin vain yhden! 

Näillä pakkasilla on aivan ihanaa kääriytyä viltin alle ja ottaa käteen juuri postiluukusta tupsahtanut sisustuslehti. Koti on hiljainen tytön ollessa päiväunilla ja miehen uhmatessa kirpeää pakkassäätä ulkona valokuvatessaan. Auringon paistaessa noin kauniisti ei mitenkään uskoisi, että pakkasta on edelleen reippaasti yli -20 astetta.

Tässä sohvalla istuessa ja haaveillessa jo suunnittelinkin, että jos kokeilisi käyttää pakkaslukemia hyväkseen ja yrittäisin tehdä jäälyhdyn. Nuupahtaneet tulppaanitkin saisivat uuden elämän jäälyhdyn myötä. 

 Illalla voisi ottaa lasillisen punaviiniä ja katsoa pitkästä aikaa jonkun hyvän leffan tytön mentyä unten maille.