Tänään päätin kattaa itselleni aamupalan vähän kauniimmin esille olohuoneen ruokapöydälle.
Näitä harvinaisia hetkiä, jolloin pääsee viettämään omaa aikaa,
täytyy aina jotenkin juhlistaa edes pienimuotoisesti.
Vaikka sitten kattamalla arkinen aamupala visuaalisesti nätimmin.
Miten ihanalta tuntuikaan hörppiä kahvia tunnelmallisessa kynttilänvalossa, hiljaisuudessa.
En laittanut edes taustamusiikkia Spotifyn kautta, olin vain ja kuuntelin.
Miten totta se onkaan, hiljaisuuttakin voi kuunnella.
Taidan yrittää tankata varastoon näitä satunnaisia hengähdyshetkiä.
Mielessä nimittäin pyörii jo muutaman viikon päästä koittava aika,
jolloin meitä ei olekaan enää kolme, vaan neljä perheenjäsentä.
Koti täyttyy vauvan äänistä.
Monen vuoden tauon jälkeen ehtii kahvi jäähtyä,
ennenkuin kupista ehtii hörpätä kertaakaan.
Jäätelö sulaa ja ruoka jäähtyy lautasella.
Sanotaan, että toinen lapsi menee ensimmäisen rinnalla.
Sinällään tietenkin totta, että meidän vanhempien arki ei enää muutu radikaalisti
kuten aikoinaan esikoisen saatuamme.
Mutta toisen lapsen, vauvan, sulautuminen meidän kolmen yhtälöön
vaatii hienosäätöä enemmän ja vähemmän.
Innokkaana apurina meillä on kuitenkin jo pian kuusi vuotta täyttävä tyttäremme,
jota kiinnostaa hirveästi, miten vauvaa sitten hoidetaan.
Olen miettinyt itsekseni myös tätä rakasta harrastustani, bloggaamista.
Postaustahti luonnollisesti harvenee entisestään ainakin alkuun,
mutta se kestää sen oman aikansa.
Toivon, että te minulle tärkeät lukijani jaksatte odottaa aikaa,
jolloin blogi alkaa päivittymään aktiivisemmin.
Blogi tulee kuitenkin elämään uuden elämänvaiheemme rinnalla,
sillä sen kautta pääsen toteuttamaan itseäni valokuvaamisen kautta.
En aio tehdä samaa virhettä kuin aikoinaan esikoisen synnyttyä
ja unohtaa sen, että olen paljon muutakin kuin pienen lapsen äiti.
Tätä uutta perheenjäsentä on odotettu pitkään ja hartaasti.
Vaikka arki kahden lapsen kanssa jo vähän jännittää,
en malta odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsemme tutustumaan vauvaamme.
Raskaus puolivälistä lähtien on ollut paljon vaikeampi ja haastavampi kuin esikoisesta aikoinaan.
Sen päälle tämän syksyn raskaat asiat ovat vaatineet veronsa.
Sen vuoksi blogi on jo viime kuukausina päivittynyt harvemmin.
Ihanaa kuitenkin että olette jaksaneet kommentoida harvoja postauksiani!
<3
Hupsista, tulipa paljon pidempi postaus kuin mitä alunperin olin ajatellut!
Auringonsäteitä päiväänne!
<3
~ Emppu ~
