tiistai 7. maaliskuuta 2017

Uutta keittiöön


☆ Kevät ☆

Edellisestä postauksesta tähän hetkeen onkin vierähtänyt aikaa..!
Sinä aikana helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja
yhä enemmän on ollut keväisen aurinkoisia päiviä.
Auringonsäteet lämmittävät poskia ja asfalttikin sulaa päiväsaikaan jo mukavasti.

   Meillä on kuluneen kolmen viikon aikana sairasteltu kunnolla.
Poika ehti olla päiväkodissa viikon, kun sai ensimmäisen lievemmän flunssan.
Toinen flunssa olikin sitten jo ihan toista laatua!
Viisi päivää kunnon kuumeessa, rohiseva yskä ja nuha.
Isosisko seurasi hyvin pian perässä, ihmeekseni kuitenkin vähän lievemmin oirein.
Mutta minä, flunssapöpön kolmas kohde perheessä.
Viisi yötä kuumeessa, mittarin näyttäessä parhaimmillaan reilu 39 astetta.
Kaamea yskä, ääni täysin kadonnut, kurkunpää kuin raastinrauta ja kaamea nuha.
Näin kovassa flunssassa muistan olleeni viimeksi tyttären täytettyä vuoden
ja saatuaan ensimmäisen kurkunpääntulehduksensa.
Ei auttanut muu kuin hakea lopulta sairaslomaa työterveyslääkäriltä.
Että näin alkoi meidän työ ja päiväkotiarki.

Kuluneen kuukauden aikana en ole ottanut yhtäkään uutta valokuvaa,
ja nämäkin kuvat on otettu hoitovapaan viimeisinä päivinä reilu kuukausi sitten.
Mutta näistä näette, että jotain pientä uudistusta olen saanut keittiöön.



Nimittäin uudet istuintyynyt keittiön tuoleihin.
Tuoleissahan on samentin kaltainen kangaspehmuste,
johon jää kaikki läikät näkyviin puhdistamisesta huolimatta.
Tuoleja en enää vie verhoiltavaksi uudelleen,
sillä sitten kun poika on kasvanut sen verran,
ettei enää kolhi esim. pöydän kantta lusikalla yms.,
alan etsimään uutta (käytettyä) neljän hengen ruokailyryhmää. 
Nämä tuolit ja pöytä ovat jo 10 vuotta vanhat,
mutta saavat kelvata niin kauan kuin ei tarvitse enää pelätä pojan tekemiä kolhuja.



Kuvia katsellessa tuli mieleen, että en ole tainnut pitkään aikaan
laittaa kuvaa keittiön senkin ja vitriinin seinältä.

Todella toivon, että meidän perheessä sairastelemiset jäisivät nyt joksikin aikaa tähän.
Pahoin pelkään että toisin käy, sillä poika oli saanut eilen päivähoidossa ollessaan kylmää
ja yskä on yön aikana jälleen lisääntynyt.
Pysytelkää te siellä ruudun toisella puolelle terveinä!

Kaikesta huolimatta, nautitaan ihanista auringonsäteistä!

~ Emppu ~

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kummituspuu ja muita ihanuuksia


★ Hyvää alkanutta viikkoa! ★ 

Täällä Tampereella maanantai on lähtenyt käyntiin vähitellen 
kiristyvän pakkasen siivittämänä ja upeasti paistavan auringon voimin! 
Miten uskomattoman upea talvipäivä!

Nyt kun saisi tätä valon tuomaa energiaa varastoitua talteen 
huomenna alkavaa töihin paluuta varten. 
Itse asiassa eilen oli viimeinen päivä hoitovapaata, 
tänään vietän ensimmäistä palkallista vapaatani.
Aika on mennyt liian nopeasti ja mieli on haikeana. 
Muutama kyynel valui poskelle aamulla, 
kun vein pojan päiväkotiin harjoittelemaan pariksi tunniksi 
ilman äidin tukea ja turvaa... 
Onneksi pari tuntia oli pojalla sujunut alun itkun jälkeen yllättävänkin mukavasti! 
Viime viikon kahden tutustumispäivän aikana kyllä huomasi 
pojan rohkeuden kasvavan uutta paikkaa kohtaan.



Mutta vaikka ajatukset ovat luonnollisesti suuntautuneina 
päiväkodin sekä töiden aloitukseen, 
niin yritän kovasti saada postauksen verran juttua jostain muustakin. 

Tammikuu oli ja meni varsin juhlavissa tunnelmissa. 
Ystävät muistivat syntymäpäivääni ihanilla lahjoilla 
ja itse muistin itseäni ostamalla läheisestä kukkakaupasta 
jo kauan haaveilemani kummituspuun, Corokian.
Minusta kaunis puu, joka jakaa kyllä mielipiteitä. 
Katsotaan, miten pitkään lehdet pysyvät puussa..! 

Pallovalojen valosarja hajosi jo pari vuotta sitten 
ja siitä lähtien uusien valojen hankinta on ollut vasta ajatustasolla. 
Irrotin pallot valosarjasta ja laitoin vaatehuoneeseen talteen. 
Joulua pois siivotessa muistin pallot uudelleen 
ja päätin kokeilla vaihtaa ne joulupallojen tilalle PartyLiten lyhtyyn. 
Sekaan ujutin pattereilla toimivat tunnelmavalot.
Ja voi miten kiva lyhdystä tulikaan! 
Pallot mahtuivat lyhdyn sisälle ongelmitta ja näyttävät myös 
ilman tunnelmavaloja tosi kauniilta.




Rakas serkkuni tuntee sisustusmakuni jo todella hyvin, 
ja syntymäpäivälahjaksi sainkin mm. tämän ihanuuden. 
Kauniin romanttinen, puinen laatikko. 
  Nyt tärkeät laput, avaimet ym. löytyvät kätevästi sen sisältä. 
Kiitos vielä Leena

Keittiön senkki näyttää tällä hetkellä tältä. 
Pitkään esillä olikin samat tavarat ja nyt huomaa, 
miten paljon tavaroiden paikkojen vaihtaminen piristää sisustusta. 
Keittiöön on tullut myös jotain muuta pientä, uutta muutosta. 
Siitä on tulossa oma postauksensa, 
kunhan tässä saadaan ensin arki pyörimään. 

Halauksin
~ Emppu ~

torstai 26. tammikuuta 2017

Tammikuu yhtä juhlaa


☆ Vuosi loppuu ja uusi vuosi alkaa synttärijuhlien merkeissä ☆


Meidän eskarilaisen sekä omat synttärit ovat nyt viimein vietetty.
Juhlaviikonlopun jälkeen tuli melkein ihan pysähdys,
tuntui että bloginkaan suhteen ei ollut oikein mitään sanottavaa.
Ajatukset keskittyivät nyt vajaan parin viikon päästä alkavaan uuteen arkeen.
Palaan takaisin vuorotyöhöni ja perheemme pienimmällä alkaa päivähoito sen myötä.
Eskarissa oleva tyttömme on odottanut jo kuin kuuta nousevaa
ensi viikolla eskarin jälkeen alkavaa iltapäiväkerhoa.
Äitiä kyllä kieltämättä jännittää, miten vuoden ikäinen poikamme reagoi
jäädessään yksin päiväkotiin...
Uudet tuulet, uudet haasteet...

Haastetta oli myös tytön syntymäpäiviä varten leipomassa täytekakussa.
Toiveena kun oli Frozen-kakku.
Onneksi saimme anopin työkaverilta lainaan upean Elsan,
josta tyttömme oli kovasti mielissään.
Kakun koristeluun käytin kaapista löytyneitä piparkakkukoristeita,
sen suurempaan ei taidot vielä(kään) riitä.
Täytekakun täytteenä käytin Fazerin suklaakakun täytettä,
joka oli ihan nappivalinta.
Lapset tykkäsivät kovasti, aikuisista puhumattakaan.
Ohjeen suklaakakun täytteeseen löydät täältä.


Sain mieheltä syntymäpäivänäni keväisen kauniin kimpun tulppaaneja.
Pitkään kestivätkin ja tulppaanien nuput olivat valtavat!



Käly tuntee sisustusmakuni jo hyvin pitkälti,
sillä sain häneltä joululahjaksi mm. tämän ihanan astiapyyhkeen.
Harmaan sävy tekstiileissä on alkanut viehättämään enemmän kuin
vuosia suosikkina ollut beige.
Kevääksi tekisi mieli etsiä uudet verhot olohuoneeseen,
keittiöön, makuuhuoneesta puhumattakaan...
Makuuhuoneen lisäksi lasten huone kaipaa kipeästi uutta mattoa.
Haaveissa kun olisi itse virkattu matto kuteista,
mutta millä ajalla, kysynpä vaan...
 Kevät alkaa täälläkin nostattamaan vähitellen sisustusintoa. 
Saa nähdä, tuleeko suunnitelmat jossain vaiheessa toteutettua. 

Mukavaa torstain jatkoa!

~ Emppu ~

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Keskiviikon ajatuksia pikkulapsiarjesta


☆ 

Mietin pitkään, millaisen mukavan aloituksen tähän postaukseen keksisin, 
mutta en oikein löytäyt oikeita sanoja keittiön ikkunasta ulos katsellessa. 
Täällä Tampereella on totinen viuhuva tuuli ja sen verran harmaata, 
että on vaikea uskoa päivän valoisan ajan jo jonkin verran pidentyneen. 
Tällaisina päivinä sen tuntee luissa ja ytimissä, 
millainen voima auringonvalolla onkaan! 


Synttärijuhlien valmistelut ovat edelleen pahasti vaiheessa, 
sillä vuosikkaalla pojallamme on vahva äitiin takertumisen vaihe menossa. 
Tätä on kestänyt jo useampi viikko ja viime päivinä on tuntunut siltä, 
että sylin kaipuu ja itkuisuus on vain lisääntynyt. 
Miten kauniilta ajatukselta kuulostaa ne neuvolan ohjeet ja vinkit, 
että pitäisi sylissä mahdollisimman paljon, hellisi ja antaisi aikaansa. 
Mutta samaan aikaan harteilla tuntuu tekemättömien kotiöiden ja 
juhlien valmisteluiden taakka. 

Turhautuneisuus on tunteena kovin kuluttava. 
Samoin ristiriitainen olo, slloin kun olen pojan kanssa, 
on mielessä ne sata hommaa jotka olisi pakko tehdä. 
Ja sama juttu toisin päin. 

Miksi sitten kulutan aikaani täällä, postausta kirjoittamassa? 
Eikö vajaa tunti olisi erittäin hyvä aika siivota ja järjestellä, 
ennenkuin riennän hakemaan tyttöä eskarista?


Näin olen lukemattomia kertoja ajatellut 
ja silti tuntenut sisälläni, että nyt tarvitsen tätä, 
juuri tällä hetkellä, 
omaa aikaa.

Pikkulapsiarki varsinkin eroahdistusta potevan taaperon kanssa on raskasta, 
sillä monesti on raastavaa kuunnella pojan huutoa ja kaipuuta syliin 
juuri silloin, kun aamupuuro on vain keitettävä. 
Tai kun yrität itse saada jotenkin syödyksi poika toisessa kainalossa. 
On meillä pojan kanssa myös paljon, paljon iloisia ja onnellisia hetkiä! 
Nyt oli vain saatava purkaa kuluneiden viikkojen turhautuneisuutta ulos. 
Ja kiitos kun toivottavasti jaksoitte kuunnella, sillä olo helpottui huomattavasti! 
❤ 
Yllä olevissa kuvissa on taltioitu sininen hetki muutama päivä sitten, 
jolloin aika tuntui pysähtyvän juuri silloin ja viipyilevän huoneissamme
ennenkuin tumma hämärä peitti sinisyyden alleen. 
Ja tuosta hetkestä nautin kovasti. 

Arjen kiireiden ja touhujen keskellä muistetaan kuunnella myös itseämme 
ja sitä, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsisimme eniten!
~ Emppu ~

lauantai 7. tammikuuta 2017

Roosaa ja harmaata olohuoneessa


☆ Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2017 myös tänne blogin puolelle! ☆

Tammikuu, minun sekä tyttömme synttärikuukausi pyörähti käyntiin pakkasten vauhdittamana.
Loppiaisena tartuin viimeinkin kameraan pitkän tauon jälkeen,
edes joulun ja Uuden Vuoden aikaan Pohjanmaalla reissatessamme ei kuvia tullut otettua ollenkaan.
Meillä joulukoristeet ovat edelleen esillä ja kuusi purkamatta.
Lahkeeseen takertuva taaperomme kun estää tehokkaasti suuremmat touhuamiset täällä kotona.



Ennen joulua tutkin Jyskin verkkokauppaa
ja huomasin alennuksessa suloisen roosan sävyiset sisustustyynyt.
Materiaaliltaan olivat pehmeää tekoturkista
ja sävynsä puolesta sopivat kivasti yhteen aiemmin hankkimani
harmaiden tyynyjen kanssa.
Myös torkkupeitolle oli tarvetta, edellinen kun oli nuhjaantunut pesemisestä
ja kovasta käytöstä.
Onnekseni tyynyjen kanssa samaa sarjaa oleva peitto oli myös alennuksessa,
jonka pitkän harkinnan jälkeen päätin myös tilata.
 Ja hei enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan,
että nykyään Jyskissä myydään myös varteenotettavaa sisustustavaraa!

Mitäs pidätte?
Roosan myötä tuli olohuoneeseen häivähdys kevään tuntua!


Edellispäivänä sain hartaasti odottamani paketin.
Lähimmäiseni olivat joulun aikaan kyselleet, mitä toivoisin syntymäpäivälahjaksi.
Kälyn sekä anopin joululahjoiksi saamiaan kukkaroita ihasteltuani muistin,
että oma kukkaroni on lojunut hajonneena laatikon pohjalla jo useamman vuoden.
Käytössäni on ollut Marimekon klipsikukkaro,
josta on turhauttavaa kaivella kolikoita sekä bonuskortteja ilman että
läväyttää koko kukkaron sisällön myyjän eteen kassalla.
Joten tarpeeseen tuleva lahjatoive tuli esitettyä
ja omaa silmää miellyttävän kukkaron etsiminen eBaysta alkoi.




Lopulta löysin vanhan roosan sävyisen Guessin kukkaron,
joka tuntui heti omaa tyyliäni lähinnä olevalta.
Aika kivasti sopii yhteen myös H & M:n laukun kanssa.
On tuo kukkaro kyllä vallan ihana!
Kiitos vielä läheisille kauniista lahjasta!


Viikon päästä vietämmekin tyttömme syntymäpäiväjuhlia,
joten huominen päivä kuluu rattoisasti siivoamisen merkeissä.
Jonkinlainen Frozen aiheinen kakku täytyisi tehdä juhlia varten
ja kieltämättä jännittää jo etukäteen, millainen kakusta lopulta tulee...
Täytekakkujen koristeleminen on aina tuntunut todella haastavalta!
Jos kakusta ei tule täysin katastrofia,
niin yritän ehtiä ottamaan siitä kuvaa muistoksi tänne blogiinkin.

Rentoa lauantai-iltaa teillekin!

laukku - H & M
Guess kukkaro - eBay
sisustustyynyt / peitto - Jysk

~ Emppu ~

torstai 29. joulukuuta 2016

Jouluisia kuvia


☆ Terveiset joulun vietosta Pohjanmaan lakeuksilta! ☆




Tunnelmakuvina on pieniä paloja kodistamme,
sillä jouluna en ehtinyt kuvailla ollenkaan
1-vuotiaan taaperomme perässä juostessa.
Onneksi mies kuvasi jouluaaton pukin vierailun
ja sain luvan käyttää sopivia kuvia,
kunhan vaan ehtisin niitä käydä läpi tässä joku päivä.

Joulukuusen koristeiden pinkin sävyinen teema
jatkui meillä kotona sisälläkin erilaisissa asetelmissa.
Olen aiemminkin käyttänyt kuivattuja ruusuja koristeiden lisänä
ja nyt taas kokeilin, jos niistä saisi kivan lisän lilan ja pinkin kaverina.
Ja toimihan se!
Täytyy ostaa ruusuja pitkästä aikaa viimeistään tammikuussa,
jolloin vietämme tytön sekä pikkuisen minunkin syntymäpäiviä.
Ruusukimpun olen kuivannut perinteisesti kimppu alaspäin,
mutta ilmeisesti hiekan avulla kuivatessa terälehtien
värit säilyvät vahvempina eivätkä niin paljon haalistuisi. 



Joulun vietto on sujunut leppoisasti täällä Pohjanmaalla anoppilassa
ja sukulaisten sekä ystävien luona on tullut kyläiltyä ahkerasti.
Joulutortuilla sekä suklaalla on tullut herkuteltua
ja parina iltana nautittiin lahjaksi saatua punaviiniä
erilaisten juustojen kanssa.
Ja voi miten punaviini maistuikaan hyvältä pitkän tauon jälkeen!

Joulupukki toi meille suloisia lahjoja villasukista ja säärystimistä lähtien.
Itsekin sain vihdoin ja viimein aaton aattona pienen pöytäliinan
virkattua valmiiksi ja käärittyä lahjapaperiin.
Joulusta nauttimistani tosin varjosti parin päivän mittainen migreeni
sekä pojan levottoman itkuiset yöt hampomisen vuoksi.
Eikä tänä vuonna tullut jostain syystä niin jouluista fiilistäkään itselle.
Ensi vuonna joulu onkin vaihteeksi erilainen,
sillä olen todennäköisesti koko joulun töissä.


Niin ja hei tältä näyttää tämän blogin kirjoittaja...
Kuva näytti kyllä niin paljon paremmalta kamerasta katsottuna,
pienenä kuvana ollessaan..!
Jännä juttu, kun tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee,
sitä itsekriittisemmäksi sitä muuttuu!
Olenko ainoa vai tuntuuko teistä muista siltä?

Täällä päivät on niin kovasti touhua täynnä,
että toivotankin jo nyt iloa joulukuun viimeisiin päiviin
sekä onnellista Uutta Vuotta 2017!

~ Emppu ~

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukuusi parvekkeella


☆ Enää kolme yötä jouluun! ☆

Täällä joulukuusi saatiin viimeinkin koristeltua lauantaina yhdessä tytön kanssa.
Koska 1-vuotias taaperomme on kiinnostunut kaikesta,
siis aivan kaikesta, täytyi joulukuusi pystyttää parvekkeelle.
Viimeksi joulukuusi on koristeltu samaiselle parvekkeelle kuusi vuotta sitten
tytön ollessa hieman vajaan vuoden ikäinen.
Kuusi olisi vielä kauniimpi, jos parvekkeelle saisi jouluvalot ulos.
Tähän hätään en enää ehtinyt ruveta etsimään pattereilla toimivia led-valoja ulkokäyttöön.


Olohuoneesta on suuren ikkunan kautta laaja näkymä parvekkeelle
ja päivisin koristeltu joulukuusi näkyy hyvin sisälle.




Jos en jouluvaloja saanut parvekkeelle, niin ainakin kynttilöitä sain!
Ja miten kaunis tunnelma olohuoneeseen välittyykään
joulukuusen koristeiden kimmeltäessä kynttilöiden valossa.





Joulustressiä pukkaa väkisinkin,
sillä lahjat ovat edelleen suurin osa paketoimatta ja matkatavarat katsomatta.
Poikaa on hellitty ja sylitelty eilisillasta lähtien,
sillä ensimmäistä kertaa eilen annetut rokotteet nostivat kuumeen.
Muutoinhan ei olisi kiirettä,
mutta joulureissu Pohjanmaalle anoppilaan häämöttää nurkan takana...

Mutta eiköhän laiteta Jouluradio soimaan ja tehdään se mitä ehditään!
Luulen, että viimeistään anoppilaan perille päästyämme
valtaa joulun rauha myös minunkin sydämeni.


Tunnelmallista ja mahdollisimman kiireetöntä jouluviikkoa teillekin!


~ Emppu ~