Maaliskuu

Hyvää alkanutta maaliskuuta ihanat lukijani!
<3

Uskomatonta miten nopeasti helmikuu vierähti!
Nyt ollaan taas lähempänä kesää ja lempikuukauttani, toukokuuta.
Tässä Ikean mainoksia katsellessa on tullut jo taas mietittyä parvekkeen laittoa kesäkuntoon.
Parvekkeelle haluaisin vanhoista heinäseipäistä tehdyt tikkaat,
jollaisen näin reilu viikko sitten PartyLite-kutsuja pitämäni emännän luona.
Oli ollut kuulemma tosi edullinenkin, maksanut vain kympin.
Joten pyysin emäntää vinkkaamaan, jos näkee vielä jonkun myyvän tikkaita edukkaasti.
Niin ja jos täksi kesäksi kokeilisin kasvattaa joitain yrttejäkin,
jos ei ihan siemenistä asti niin vaikka basilikaa ja minttua tms. voisi istuttaa ruukkuihin.

Pari räpsyä keittiön itselle mieluisista jutuista;
vanhasta pyykkilaudasta sekä suloisen romanttisesta magneettitaulusta.
Tänään oli suunnitelmissa kuvailla enemmänkin ja tehdä vaikka mitä,
mutta kummasti sitä vain tuli jälleen aikapula.
Huomenna viimeinen vapaapäivä ja mieli olisi olla tekemättä yh-tään mi-tään.
Taidan kaivata kunnon omaa aikaa,
vaikka ottaa uusia valokuvia ja tehdä viimein sommitelmia tarjottimelle,
joita olen suunnitellut jo hyvän aikaa.

Ärsyttävintä on olotila, jossa ei oikein osaa päättää, mitä sitä tekisi.
Lähtisi salille vai uppoutuisi lukemaan rauhassa teidän muiden blogeja?
Juuri tuollainen fiilis on ollut vallalla jo useampana vapaapäivänä.
Ehkä taidan olla loman tarpeessa, joka alkaa vajaan kuukauden päästä!

Taidankin tästä lähteä penkomaan pakastimen saloja,
josko sieltä löytyisi jotain hyvää..!

Halauksin! <3

~ Emppu ~

Keittiöhaaste, osa II

Tervetuloa jälleen virtuaalimatkalle keittiöömme! 

Koska keittiössä tulee luonnollisesti vietettyä aikaa, 

olen näiden reilun parin vuoden aikana 

sisustanut kodin sydäntämme 

ja nyt vihdoinkin keittiön ilme 

alkaa olemaan sellainen, 

jota olen hakenut takaa. 

Samaisella seinustalla lasivitriinin kanssa 

on romanttinen magneettitaulu...

...ja senkin päällä olevassa ikkunanpokapeilissä 

roikkuu pehmoinen sydän rautalankakehyksessään.

Ruusukimpun ripustin kuivumaan 

seinustalle ja myöhemmin tuumasinkin, 

että sopivat aika kivasti yhteen vanhahtavan 

kehyksen kanssa ja niin kimppu sai jäädä paikoilleen.

Neljän hengen pöytä on, no, pieni, 

mutta toistaiseksi meidän perheelle riittävä. 

Joskus myöhemmin täytyy ruveta katselemaan 

suurempaa ruokapöytää. 

Tumman rouheaa, pellavaa ja juuttia, 

kontrastina valkoista. 

Meidän keittiömme tämän hetken 

punainen lanka.

Tähän mattoon en ole vielä kertaakaan kyllästynyt 

ja vielä kun on varsin mainio lapsiperheessä 

(kaikki roiskeet eivät näy) 

niin olen ollut siihen enemmänkin kuin tyytyväinen.

Uskokaa tai älkää, 

tämä keittiöhaaste tulee jatkumaan 

vielä kolmannellakin osiolla!! 

Miten niin pieneen keittiöön mahtuukaan 

näin paljon kuvattavaa...! 

Olen näemmä osannut ottaa 

kaikki  neliöt hyötykäyttöön. 

~ Emppu ~