Hei pitkästä aikaa!
Tulipa hieman pidempi tauko, ihan tahtomatta.
Arki vain niin vie mukanaan, ja vaikka sitä miten haluaisi ehtiä blogata,
ei siihen aina riitä aikaa saatikka jaksamista.
Otin muutamia kuvia tästä kauniista ystävän tuomasta kimpusta.
Siinä oli mukana myös gerbera, joka oli ehtinyt ensimmäisenä kuihtua.
Ystäväperheemme vieraili meillä ystävänpäivänä,
jolloin kahvittelimme miehen syntymäpäiviä.
Nyt onkin 3/4 perheemme syntymäpäivistä juhlittu,
seuraavan kerran vietetään pojan 1-vuotissyntymäpäiviä joulukuun alussa.
Pöytä on tässä katettu eräälle toiselle ihanalle ystävälle,
jonka kanssa olemme myös läheisiä työkavereita.
Meitä yhdistää myös pienokaiset,
sillä ystävän vauvat ovat miltei saman ikäiset kuin poikamme.
Miten mahtavaa ja voimaannuttavaa onkaan saada vertaistukea nähdessämme,
ja aika kuluukin joka kerta huomaamatta kuin siivillä.
Ei mikään ihmekään, sillä seura on mitä parasta!
Näiden kyläilyjen jälkeen jaksaa vauva-arkea taas vähän paremmin.
Ystävät ovat aina olleet minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita.
Olen niin iloinen ja onnellinen jokaisesta ystävästäni,
joka on matkan varrella tullut jäädäkseen.
Ja kuten sanontakin kuuluu, ystävät ovat elämän suola.
Ilman teitä elämä olisi kovin, kovin tyhjää.
Kiitos kun olette olemassa!
<3
P.S Näitä kuvia otin enemmänkin,
läppäri vaan päätti juuri sillä hetkellä buutata itsensä,
kun olin liittämässä kuvia muistikortilta läppärille.
Hmm, muutama ärräpäähän siinä pääsi!
Edellä mainitusta huolimatta, mukavaa keskiviikkoa teille ihanat!
<3
~ Emppu ~
