torstai 20. joulukuuta 2012

Enkeleitä, onko heitä?

Neljä yötä jouluun on! 
Lahjat paketoimatta, joulukuusi (teko sellainen) 
hakematta vintiltä ja koristelematta, 
viikkosiivot tekemättä. 

Vapaapäivät ovat menneet leväten, 
sen verran tehokkaasti kaksi työvuoroa 
imivät minusta kaiken energian. 
Paljon mieluummin nautin 
tyttöni seurasta tämän kömpiessä kainalooni 
ja pyytäessään lukemaan kirjan toisensa perään. 
Tuo aika on paljon arvokkaampaa, 
kuin imurin kanssa huhtominen. 
Siivoan sen mitä ehdin ja jaksan, 
eipä tämä maailma siihen kaadu!

Nämä suloiset posliinisydämet 
löysivät tien omaan sydämeeni pari viikkoa sitten. 
Niin uskomattoman hellyttäviä enkeleineen!



Tästä tulee jostain syystä ihan 
oma tyttö mieleeni.
<3


Ei joulu tule suursiivoa tekemällä 
eikä monen monituisilla leivonnaisilla. 
Se hiipii sisään silloin, 
kun päättää olla läsnä tässä hetkessä, 
antaen omaa huomiotaan ja rakkauttaan läheisilleen. 
Sillä sehän se on joulun perimmäinen tarkoitus; 
antaa ja vastaanottaa rakkautta. 

Huomenna tulee kuluneeksi 20 vuotta 
vaarini pois nukkumisesta. 
Siksi aionkin sytyttää hälle kynttilän, 
sillä vaikka hän on ollut jo kauan poissa, 
on hän silti aina läsnä ajatuksissa ja sydämessä. 
<3

4 kommenttia:

  1. Ihanaa joulua tulin toivottelemaan teidän perheelle!<3

    Kauniit sydämet ja tosiaan lasten kanssa vietetty aika on kyllä kaikkea siivoamista arvokkaampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Alexandra joulun toivotuksista! <3
      Huomisen aamuvuoroni jälkeen pakataan auto täyteen matkatavaroita sekä lahjoja ja aloitetaan joulun vietto matkaamalla tytön mummulaan. ;)

      Rauhallista joulua teillekin! <3

      Poista
  2. Kaunis kirjoitus, ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi! ♥

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi!