perjantai 29. marraskuuta 2013

Ihana päivä!

Tällä hetkellä täällä kotonamme on hiiren hiljaista... 
Ensimmäisen vapaapäivän aamuna vastapäisen kerrostalon ikkunoista 
heijastuu eteiseemme kauniit auringonsäteet 
ja ikkunasta katsoessa maisema on saanut ylleen kevyen lumisen peitteen. 
Kynttilät palavat ja liekit lepattavat äänettömästi.


Huoneissa kulkiessani tunnen taas sen saman lämpimän tunteen, 
joka tulee katsellessani tekemiäni asetelmia, 
miehen upeita tauluja seinillä, 
rakkaaksi tulleita esineitä. 
Esineitä, jotka on hankittu tänne tarkkaan harkiten. 


Koti on paikka, jossa viihdyn hyvin, 
enkä ole koskaan tuntenut hiljaisuutta ahdistavana. 
Kodin tekee kodiksi rakastamani ihmiset, 
joiden kallisarvoiset äänet tuovat tänne elämää. 
Vaikka kotiimme hankkimani esineet ovat minulle tärkeitä, 
kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin mieheni ja tyttäreni.


Lapsen myötä hiljaisuutta on oppinut arvostamaan ihan erilailla. 
Se, että kuulee omat ajatuksensa, ja että saa juoda 
kupillisen kahvia omaan verkkaiseen tahtiinsa, 
saa lukea lehteä keskeytyksettä 
tai vain olla. 

Mutta hiljaisuus riittää pieninä, satunnaisina annoksina. 
Pian sitä jo huomaa odottavansa miestään kotiin kuulumisia vaihtaakseen 
ja tyttöä hänen eloisia juttuja kuunnellakseen. 

Elämän monia, suuren suuria, merkityksellisiä asioita.
 
~ Emppu ~

4 kommenttia:

  1. Yhdyn täysin tuohon loppuun <3
    Oikein ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! <3
      Rentoa viikonloppua myös Sinulle sinne! :) Nautitaan perheittemme yhdessä olosta! <3

      Poista
  2. Kyllä lapset muuttavat meitä.. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne tekevät! <3
      Kaunista viikonloppua myös Sinulle! :)

      Poista

Kiitos vierailustasi!