Aavistus joulun tunnelmasta

Siitä se alkaa, melkein joka vuosi samaan aikaan. Yhtäkkiä sitä huomaa, että marraskuuta on jäljellä enää muutama päivä. Kalenteri etsitään kiireesti käteen ja ryhdytään miettimään, milloin täytyisi lähteä jouluostoksille ettei taas tänä vuonna tulisi niin kova kiire ja stressi lahjojen hankkimisessa. Niin ja ne lahjatoiveet täytyy kysellä läheisiltä tarpeeksi ajoissa! 

Seuraavaksi pohdinnan alla on joulusiivoaminen. Sitä niin haluaisi kuurata kodin säihkyvän puhtaaksi ja raikkaan tuoksuiseksi, mutta todellisuudessa tästä vuodesta eteenpäin työt sanelevat tasan tarkkaan mitkä vapaapäivät uhrataan siivoamiselle. Ja tietenkin myös, miten väsynyt on työpäivien jälkeen. 

Ja entäs sitten ne leipomukset? Joulupipareita ja -torttuja on pakko leipoa jossain vaiheessa, mutta milloin? Meillä leipomukset täytyy miettiä myös tytön kannalta tarkemmin, kun hänelle käy ainostaan maidoton, munaton ja gluteeniton. Varsin haasteellista äidille, joka on aikamoinen poropeukalo leipomisen ja ruoanlaiton suhteen!

Stressikäyrä alkaa kohoamaan kun käy kalenteria ja niitä vähäisiä vapaapäiviä lävitse. Jos sitten kuitenkin tänä vuonna ostaisi puolet lahjoista nettikaupoista, jotta riittäisi yksi ostosreissu tupaten täydessä kauppakeskuksessa, tekisi normaalit viikkosiivot ja jos on aikaa sekä voimia, niin voisi bonuksena siivota jotain ylimääräistä. Ja toisaalta, eihän niitä joululeivonnaisia tarvitse niin hirveästi leipoa, eipä sitten vuoden vaihteen jälkeen rupea niin kovasti ahdistamaan todennäköinen painonnousu. Niin ja lahjahankinnoista minulla olikin jo ihan järkeenkäypä idea. 

Vaikka olenkin turhan usein täydellisyyteen pyrkivä, päätän tältä istumalta armahtaa itseäni ja perheenjäseniäni tulevilta tiuskimisilta, raskailta huokailemisilta ja kaiken kruunaavilta riidoilta. Teen sen, minkä ehdin ja jaksan, enkä kuluta energiaani harmittelemalla niitä lukuisia tekemättömiä töitä, jotka jäivät taas täksi jouluksi tekemättä. 

Kodin juhlakuntoon laittamisen ei ole tarkoitus olla mikään itseään ylittävä suoritus, jonka jälkeen on liian puhki voidakseen nauttia itse joulusta. Tulevina muutamana viikkona yritän pitää mielessäni sen, että jo pienetkin asiat saavat virittymään joulutunnelmaan ja että tärkeintä on viettää aikaa niiden rakkaimpien kanssa, jotka itse asiassa tekevät joulun.

Muki höyryävää glögiä, 
lämpimät villasukat
sekä
hämärää kotia 
valaisevien kynttilöiden tuike. 

Pienet tontut siellä täällä,
tähtien öinen tuike
kirkkaalla säällä. 

Pienen rakkaan
mieltä lämmittävä nauru
sekä
jouluisia sanoja 
hapuileva laulu.

Enempää en tarvitse
tässä ja nyt,
ei aiemminkaan
joulutunnelmaan
muuta ole
tarvinnut.

~ Emppu ~ 

Nämä kuvat ovat itse ottamiani ja Picasalla ensimmäistä kertaa koostamiani. Aiemmin valokuvat ovat olleet mieheni pääosin ottamia sekä muokkaamia. Picasa on tähän saakka vaikuttanut suhteellisen yksinkertaiselta ohjelmalta, jota jopa minä olen oppinut käyttämään. 

Valokuvat on otettu elämäni ensimmäisellä omalla järjestelmäkamerallani (Sony SLT-A35), jolla sain kuviin ns. lelukamera-erikoistehosteen. Linssinä käytän yleensä Sony 50mm f1.4 objektiivia, jolla saa hienosti kohteiden taustat sumennettua sekä valovoimaisuudellaan on armollisempi hämärässäkin kuvaamiseen. Ja varsinkin kun kyseessä on tällainen aloitteleva kuvaaja.

Uskomatonta huomata, miten vähitellen oppii kaikenlaista uutta valokuvaamisen sekä itse kuvien koostamisen suhteen!

Vapaapäivänä

Kovasti kaivatut vapaat alkoivat tänään. Iltaa vietimme serkkuni perheen kanssa, edellisestä näkemisestä oli hirveän pitkä aika. Huomenna taas näemme ystäväni perhettä. Ystävien tapaamista odottaa jo kauan etukäteen ja sen voimalla jaksaa taas puurtaa kiireisinä työpäivinä. 

Tyttömmekin pääsi pitkästä aikaa leikkimään pikkuserkkunsa kanssa. Voi sitä naurua ja kiherrystä! Hienosti tuntuivat viihtyvän yhdessä, pikkuserkku vähän isompana edellä ja tyttömme perässä. Saa nähdä miten kovaksi meno yltyy huomenna, kun tyttömme ja kummityttömme intoutuvat leikkimään ja hääräämään keskenään. 

Rakkaiden ystävien seuraan on aina tietynlainen ikävä ja kaipuu. Se että saa olla oma itsensä, jutella asioista maan ja taivaan välillä, tukea ja olla tuettuna, tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi, on korvaamatonta. 

Kallisarvoisia ja ainutlaatuisia ystäviä kun ei saa rahalla. Ne todelliset ystävät, jotka oikeasti jäävät elämäämme kulkemaan samaa matkaa, täytyy rehellisesti ansaita ja olla heidän arvoisensa.

Vaniljan, toffeen ja suklaan sävyjä

Nämä sävyt uudistunut olohuoneemme on saanut edellisen limenvihreän tilalle. 

Pellavaiset sivuverhot ovat uudet, kangas on kauniin läpikuultavaa ja aavistuksen himmeän hohtavaa. Tummat pajuiset sydämet hoksasin yhdistää verhojen kanssa, nyt niissä "on sitä jotain". 

Monta viikkoa etsin oikeaa peiliä sohvan yläpuolelle, ikkunapokallisia peilejä ei ihme kyllä löytynytkään niin helposti kuin luulin. Jos joku kaunis yksilö tuli vastaan, niin hinta oli myös sen mukainen. Tarkemmin en lähtenyt erikseen selvittämään, mitä peilin teettäminen ikkunapokiin olisi maksanut. Peiliin tulee vielä jotain kivaa lisäystä, siitä kerron sitten myöhemmin.
edit. Peiliä kaunistamaan löysin pajuisen sydämen KodinYkkösestä.

Sisustustekstin löysin sattumalta yllätyksekseni Bauhaussista. Alunperin ajattelin laittaa tekstin makuuhuoneeseen, mutta isänpäivän aattona ajattelin kokeilla sitä sittenkin olohuoneemme verhotangon listaan. Siihen se tuntuikin istuvan paremmin kuin hyvin!

Tuntuu että nyt olen saanut sisustettua olohuoneen juuri sen tyyliseksi, joka jo pitkään on tuntunut omimmalta. Rottinki ja paju tuo mukavaa rouheutta sekä särmää muuten selkeään ja simppeliin ilmeeseen.

Täällä tuoksuu sananmukaisesti toffee, sillä Ikean tuoksukynttilä tuikkii lasivaasissa ympärillään kirkkaita lasikiviä. Ruskea silkkinauha antaa oman suloisen ilmeensä kynttilälyhdylle.

Isänpäivänä

ISÄLLE

Kuinka paljon sinä minulle merkitsetkään?

Sinuun minä turvaan, kun maailmalla

myrskytuulet puhaltaa

ja 

olen neuvoton.

Tyyni katseesi rauhoittaa

ja

rauhallisuutesi antaa 

luottamusta tulevaan. 

Jo pienestä pitäen,

sanat hellästi

kuiskaten,

"mä sinusta tykkään". 

Niin paljon

minulle

merkitsetkään. 

~ Emppu~

LÄMPIMÄT ONNITTELUT ISÄNPÄIVÄNÄ 13.11!

Akaasiapuinen eteispenkki

Olin jo pitkään haaveillut eteispenkistä ja vihdoinkin päätin sellaisen hankkia jo pari kuukautta sitten. Tänne penkki pääsi esille vasta nyt. Meillä on eteisessä parissa ovessa ja peilin yläpuolella pehmoiset sydänkoristeet, jotka on samasta kankaasta kuin penkillä oleva istuinpehmuste. Penkin istuinkannen saa nostettua, jolloin penkin sisälle saa jonkin verran tavaraa säilöön. Kuvassa näkyvä peili on ollut asunnossa valmiina tänne muuttaessamme.

Makuuhuone tunnelmavalaistuksessa

Makuuhuoneessa sivupöydällä olevat esineet ovat taas vaihtaneet paikkaansa. Lyhdyssä on vuosia sitten ostetut koristevalot, lasinen kynttilälyhty on Pentikistä ja enkelikynttilä on Party Liten.

Idean koristevalolyhdystä sain aikoinaan Kotivinkistä.

Sisustuslehdet ovat päässeet paremmin esille anopin maalaamassa pärekorissa.

Viimeinkin sain hankittua yöpöydille lamput, lehden lukeminen on nyt huomattavasti helpompaa. Lampun kupu on oikeasti tumman ruskea, valon ollessa päällä kuvun sävy muuttuu täysin.

Marraskuun hämärät päivät

Näitä marraskuun päiviä on pakko valaista, niinpä meillä palaa usein kynttilät päivittäin. Monesti jo aamukahvia keittäessäni on pakko sytyttää pari kynttilää omaksi ja muiden iloksi. Tiedän, viime aikoina blogissani on näkynyt suurimmaksi osaksi kuvia kynttilöistä ja lyhdyistä, mutta ne vain tuovat niin paljon tunnelmavalaistusta sisälle. Itselläkin arjen kiire vähän rauhoittuu, kun jää hetkeksi katselemaan kynttilöiden lepattavia liekkejä. Vielä kun omistaisi takan niin ihan varmasti sytyttäisin sinne tulen harva se päivä!

Tämän postauksen kirjoitin jo eilen, mutta julkaistakoon se nyt kun migreenikin alkaa olemaan ohitse ja pääsin blogiini pitemmäksi aikaa.