Viimeinen päivä syyskuuta meneillään ja huomenna onkin jo lokakuu!
Apua miten tämä aika tuntuu vain hujahtavan ohitse!
Täällä on viime viikolla nautittu syksyn antimista,
sillä Pohjanmaalla käydessämme saimme mukaamme
ison pussillisen kotimaisia omenoita.
Niitä oli niin paljon, että jotain hyvää niistä oli kehiteltävä,
jotteivät ihan pilalle menneet!
No, mitäpä muutakaan, kuin kaura-omena-paistosta vaniljajäätelöllä!
Oli muuten todella, todella herkullista!
Viimeksi tätä tulikin tehtyä viime syksynä, joten edellisestä kerrasta on aikaa!
Arvatkaas, mitä yhdelle näistä ihanista keraamisista lusikoista kävi..?
Olin juuri kuivaamassa kyseistä lusikkaa,
kun jostain asiasta jouduin meidän tyttöä vähän torumaan
ja siinä sitten unohdin, mitä olinkaan jättänyt kuivauspyyhkeen päälle..
Vetäistessäni reippaasti pyyhkeen käteeni, lensi lusikka lattialle
ja tottakai, poikkihan se meni, ihan kolmeen osaan!
Voitte arvata, miten paljon harmitti (ja harmittaa edelleen)!
Kaura-omena-paistoksen kyytipojaksi lämmitin maitokaakaota ensimmäistä kertaa tänä syksynä
ja pöydälle tein myös hieman syksyisemmän asetelman.
Joulupipareitakin on tullut jo ensimmäiset maisteltua!
Nämä ovat tyttömme ja hänen mummunsa yhteistyön tulosta,
hyviä kuin mitkä ja tuovat kyllä jo joulun mieleen!
Tötterön askartelin Miia Seppälän kirjoittaman
"Kaarnasydän ja sammalkranssi - nostalgisia askartelutöitä"
-kirjan mallin avulla.
Nauttikaahan tekin ihanista syksyn mauista!