Joulun tunnelmia Part II

Ja vielä lisää kuvia jouluaatolta. Tyttömme serkuista keskimmäinen oli vähän avustettuna koristellut kuusen, tässä muutamia poimintoja suloisista koristeista.

Hiippalakkinen tonttu oli päässyt vartioimaan kahvipöydän antimia ja takan reunustalla olevat enkelit ovat tyttömme serkusten askartelemia.

Varmaan meilläkin on jo seuraavana jouluna jotain tytön askartelemia jouluisia koristeita esille laitettavaksi.

Joulun tunnelmia Part I

Joulun vietosta Pohjanmaalla tuli otettua niin paljon kuvia, että postauksia kuvineen on pakko jakaa osiin.

Jouluaattona ajoimme työvuoroni jälkeen mieheni siskon perheen luokse joulua ja sitä odotetuinta, joulupukkia, vastaanottamaan. Onneksi tien päällä oli hiljaista, sillä ehdimme juuri parahiksi perille! Vartin ehdimme paikanpäällä olla, ennenkuin joulupukki kolisteli ovesta sisään.

Meidän tyttö jännitti kovasti isoa, valkopartaista ja möreä äänistä pukkia. Uskalsi tyttö kuitenkin pari lahjaa häneltä hakea. Myös tytön serkut odottivat joulupukkia jännityksellä, vaikka kokemusta pukin näkemisestä onkin jo useampi vuosi.Lahjojen jako sujuikin vikkelästi serkusten avustuksella ja vauhtiin päästessään availi tyttömme mielellään myös muiden lahjoja. 

Mieheni sisko oli koristellut ja laittanut kotinsa jälleen kerran tosi kauniiksi. Marjakuusen oksia oli aseteltu vaasiin ja oksia koristivat violetin sävyiset, pienet pallot sekä helminauha. Harmi kun asetelmasta jäi ottamatta kuva kokonaisuudessaan! Takan reunalla oli jouluinen kranssi puolukan varvuista ja useissa Kivi-tuikuissa tuikkivat kynttilät. Mieheni siskon anoppi oli tehnyt paperinaruista kukkia, jotka oli yhdistetty valosarjaan. Paperikukat antoivat oman  herkän, kauniin ilmeensä pelkistetyille jouluvaloille. 

Joulukahvit nautimme ihasteltuamme hetken lahjoja. Tarjolla oli niin paljon erilaisia leivonnaisia, ettei kaikkea millään jaksanut maistaakaan. Miehen sisko kun on kova leipomaan! 

Lopulta aattoiltakin vaihtui jouluyöksi ja saimme yliväsyneen, kikattavan tyttömme unten maille ja me aikuiset pääsimme tutkimaan omia lahjojamme kinkkuvoileivillä herkutellen.

Joulun toivotus

Iloa & unelmaa toivottaa 

kaikille lukijoilleen 

Suloista Piparin Ja Kanelin Tuoksuista Joulua!

~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~ * ~

Talo täynnä valoa

Niinhän siinä kävi jälleen kerran. Pieni (tässä tapauksessa ei niin pienikään) lapsi sisälläni ei millään malttanut olla ihastelematta ystävältäni saatua lahjapussukkaa, josta pilkisti kauan odottamani talolyhty. Olimme yhdessä joululahjoja ostelemassa ja esitimme kumpikin vihjailevat lahjatoiveemme ääneen, joten niin saimme molemmat sellaisen joululahjan kuin mitä toivommekin. Talolyhtyä olen ihastellut ja katsellut monissa blogeissa ja vihdoinkin sain sellaisen omaa kotia kaunistamaan! Niinpä esitin erittäin pätevän näkemykseni miehelleni, että anoppilasta joulun jälkeen kotiin lähdettäessä ei olisi niin paljon lahjoja auto täynnä. No, mies myöntyi ja sain luvan ottaa tuon joululahjan kyttööni jo nyt. 

Voi kuinka kaunis se mielestäni onkaan! Niin tunnelmallinen kynttilänvalo tuikkii pienistä ikkunoista.
 

Eilen luonamme kävi kauempana asuva ystäväni lahjoja tuomassa. No, sainpa häneltäkin luvan avata hänen tuomansa joululahjan ja mitä paketeista paljastuikaan! Monta Party Liten tuoksukynttilää sekä toinen violetti tuikkualusta. Ensimmäisen sain ystävältäni kaason lahjaksi kesällä. Pakkohan se oli heti eilen laittaa tuoksukynttilä palamaan ja yllättävästi samalla tukkoisuuskin vähän helpotti.
 

Kynttilät ovat kerrassaan aivan ihania! Ne jos mitkä tuovat tunnelmaa ja samalla sitä jotenkin olokin rauhoittuu kynttilöiden liekkiä katsellessa.

Punainen ja valkoinen

Meidän tämän joulun värit ovat ne perinteiset; punainen ja valkoinen. Vaikka alkuun mietin että jos koristelisi kodin valkoisen ja hopean sävyillä, mutta niin vain joulu tuntuu enemmän joululta punaisen sävyjen ansiosta.
 

Joululahjaostoksilla ollessa löysin peltiset sydänkulhot joita alkuun mietin lahjavaihtoehtona, mutta kotiin päästyäni silmät etsiytyivät jatkuvasti noihin kulhoihin ja omalle pöydällehän ne sitten lopulta päätyivät. Peltipurkit käyvät monesta; kynttilän alusesta, tarjoilukulhosta sekä vaikkapa kukka-asetelman alustana.

Keittiössä esille ovat päässeet punaiset kynttilälyhdyt sekä peltipurkit.

Joulukortteja varten etsin kaapin katköistä Ikean valkoisen korin, joka sai jouluisen ilmeen Pentikistä löytämälläni nauhalla sekä metallisella sydämellä.

Airamin uudet led-valot pääsivät ikkunalle esille.

Joulusiivoja ei olla tehty vielä lainkaan. Taitaa käydä niin, että perusteellisempi siivoaminen jää keväälle, nyt energiaa riittää juuri ja juuri perus viikkosiivoihin. Onneksi kuitenkin kaikki joululahjat on hankittu! Se jos mikä on suuri helpotus!

P.S Kuvaajana mieheni, joka mukisematta otti kiltisti kuvia haluamistani kohteista. <3

Joulukuu

Joulukuu alkoi, eikä täällä näy lumesta jälkeäkään. Taisi sentään jonain yönä viikko, pari sitten sataa aavistuksen verran lunta, joka oli jo sulanut pois aamulla herätessä. Voi kuinka nyt tarvittaisiin lunta ja selkeästi pakkasta, sillä tätä pimeyttä on riittänyt jo tarpeeksi pitkään! Tänään täällä sentään paistaa pitkästä, pitkästä aikaa aurinko niin kauniisti melkein pilvettömältä taivaalta.

Siitä on hieman vajaa 4 kk kun aloitin työt hoitovapaan jälkeen. Jo elokuussa suunnittelin että kun työt ja lapsen päivähoito on lähtenyt hyvin käyntiin, niin aloitan taas säännöllisen liikkumisen. Ja miten sitten kävikään! Liikkuminen on ollut hyvin säännöllisen epäsäännöllistä, milloin on itse tai lapsi ollut kipeänä, milloin ollaan oltu reissussa tai meillä on ollut kyläilemisiä, tai milloin sitä on vain ollut yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole jaksanut lähteä yksin kävelylle. Sitä se lapsiperheen arki on, tasapainottelua työn ja perheen välillä yrittäen jakaa yhteistä aikaa perheenjäsenten kesken kodin hoitamisen lisäksi. Parisuhteellekin pitäisi olla aikaa, samoin pitäisi olla omaa aikaa. Meitä ainakin vaivaa aikapula, vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja!

Tänään alkoi ulkona paistava aurinko houkuttelemaan lenkkipoluille ja intoa lisäsi syksyn aikana pikku hiljaa keventynyt olo. Töissä kun on koko ajan ns. jalkojen päällä ja hyvä jos ehtii pitää edes lakisääteiset ruokatauot, niin energiaa kuluu enemmän ja paino putoaa. Painonpudostus on ollut alkukesästä lähtien yksi projekteista, joka vasta töiden alettua on lähtenyt kunnolla käyntiin. Keventyvästä olosta tykkään ehdottomasti, mutta en siitä, että sen saa aikaan pelkästään töissä oleva kiire ja hoppu kun aina ei ehdi syömään kunnolla saatikka rauhassa. Mutta jos nyt, kun taas kohta alkaa Uusi vuosi ja tehdään ne melkein puhki kuluneet Uuden vuoden lupaukset, pääsisin vähitellen vauhtiin kunnon kohottamisessakin.

Tämän postauksen kuvaan liittyvä kirjoitus näköjään lähti vähän väärille urille, mutta palataan takaisin tänään otettuun enkelikoriste- kuvaan. Kyseinen koriste on ostettu pari viikkoa sitten Pentikistä, jossa oli aivan ihania, uusia sisustusesineitä ja joulukoristeita. Noita enkeleitä ostin yhteensä neljä, kun eivät olleet kovin kalliita. Enkelit ovat valkoiseksi maalattua metallia, ja sopivat kivasti keittiön tiskipöydän yllä olevan telineen koukkuihin. Ja vasta tänään kunnolla tajusin, että niissäkin on sydämet! Sydän on selvästikin kuvio, josta tykkään kovasti.

Toivotaan, että pian sataisi puuterin kevyttä lunta, jonka kimmellys ihastuttaa aina uudelleen ja uudelleen!
Itsenäisyyspäiväkin on jo kohta ovella. Sitä lähdemme viettämään Pohjanmaalle muutamaksi päiväksi tytön mummolaan ja tietenkin on ihan pakko seurata sivusilmällä Linnan juhlia!

Mukavaa viikonloppua täällä kävijöille!
Minä lähden ulos pitkälle kävelylle nuuhkimaan kirpeää ilmaa ja nauttimaan harvinaisista auringon säteistä.
<3

Aavistus joulun tunnelmasta

Siitä se alkaa, melkein joka vuosi samaan aikaan. Yhtäkkiä sitä huomaa, että marraskuuta on jäljellä enää muutama päivä. Kalenteri etsitään kiireesti käteen ja ryhdytään miettimään, milloin täytyisi lähteä jouluostoksille ettei taas tänä vuonna tulisi niin kova kiire ja stressi lahjojen hankkimisessa. Niin ja ne lahjatoiveet täytyy kysellä läheisiltä tarpeeksi ajoissa! 

Seuraavaksi pohdinnan alla on joulusiivoaminen. Sitä niin haluaisi kuurata kodin säihkyvän puhtaaksi ja raikkaan tuoksuiseksi, mutta todellisuudessa tästä vuodesta eteenpäin työt sanelevat tasan tarkkaan mitkä vapaapäivät uhrataan siivoamiselle. Ja tietenkin myös, miten väsynyt on työpäivien jälkeen. 

Ja entäs sitten ne leipomukset? Joulupipareita ja -torttuja on pakko leipoa jossain vaiheessa, mutta milloin? Meillä leipomukset täytyy miettiä myös tytön kannalta tarkemmin, kun hänelle käy ainostaan maidoton, munaton ja gluteeniton. Varsin haasteellista äidille, joka on aikamoinen poropeukalo leipomisen ja ruoanlaiton suhteen!

Stressikäyrä alkaa kohoamaan kun käy kalenteria ja niitä vähäisiä vapaapäiviä lävitse. Jos sitten kuitenkin tänä vuonna ostaisi puolet lahjoista nettikaupoista, jotta riittäisi yksi ostosreissu tupaten täydessä kauppakeskuksessa, tekisi normaalit viikkosiivot ja jos on aikaa sekä voimia, niin voisi bonuksena siivota jotain ylimääräistä. Ja toisaalta, eihän niitä joululeivonnaisia tarvitse niin hirveästi leipoa, eipä sitten vuoden vaihteen jälkeen rupea niin kovasti ahdistamaan todennäköinen painonnousu. Niin ja lahjahankinnoista minulla olikin jo ihan järkeenkäypä idea. 

Vaikka olenkin turhan usein täydellisyyteen pyrkivä, päätän tältä istumalta armahtaa itseäni ja perheenjäseniäni tulevilta tiuskimisilta, raskailta huokailemisilta ja kaiken kruunaavilta riidoilta. Teen sen, minkä ehdin ja jaksan, enkä kuluta energiaani harmittelemalla niitä lukuisia tekemättömiä töitä, jotka jäivät taas täksi jouluksi tekemättä. 

Kodin juhlakuntoon laittamisen ei ole tarkoitus olla mikään itseään ylittävä suoritus, jonka jälkeen on liian puhki voidakseen nauttia itse joulusta. Tulevina muutamana viikkona yritän pitää mielessäni sen, että jo pienetkin asiat saavat virittymään joulutunnelmaan ja että tärkeintä on viettää aikaa niiden rakkaimpien kanssa, jotka itse asiassa tekevät joulun.

Muki höyryävää glögiä, 
lämpimät villasukat
sekä
hämärää kotia 
valaisevien kynttilöiden tuike. 

Pienet tontut siellä täällä,
tähtien öinen tuike
kirkkaalla säällä. 

Pienen rakkaan
mieltä lämmittävä nauru
sekä
jouluisia sanoja 
hapuileva laulu.

Enempää en tarvitse
tässä ja nyt,
ei aiemminkaan
joulutunnelmaan
muuta ole
tarvinnut.

~ Emppu ~ 

Nämä kuvat ovat itse ottamiani ja Picasalla ensimmäistä kertaa koostamiani. Aiemmin valokuvat ovat olleet mieheni pääosin ottamia sekä muokkaamia. Picasa on tähän saakka vaikuttanut suhteellisen yksinkertaiselta ohjelmalta, jota jopa minä olen oppinut käyttämään. 

Valokuvat on otettu elämäni ensimmäisellä omalla järjestelmäkamerallani (Sony SLT-A35), jolla sain kuviin ns. lelukamera-erikoistehosteen. Linssinä käytän yleensä Sony 50mm f1.4 objektiivia, jolla saa hienosti kohteiden taustat sumennettua sekä valovoimaisuudellaan on armollisempi hämärässäkin kuvaamiseen. Ja varsinkin kun kyseessä on tällainen aloitteleva kuvaaja.

Uskomatonta huomata, miten vähitellen oppii kaikenlaista uutta valokuvaamisen sekä itse kuvien koostamisen suhteen!

Vapaapäivänä

Kovasti kaivatut vapaat alkoivat tänään. Iltaa vietimme serkkuni perheen kanssa, edellisestä näkemisestä oli hirveän pitkä aika. Huomenna taas näemme ystäväni perhettä. Ystävien tapaamista odottaa jo kauan etukäteen ja sen voimalla jaksaa taas puurtaa kiireisinä työpäivinä. 

Tyttömmekin pääsi pitkästä aikaa leikkimään pikkuserkkunsa kanssa. Voi sitä naurua ja kiherrystä! Hienosti tuntuivat viihtyvän yhdessä, pikkuserkku vähän isompana edellä ja tyttömme perässä. Saa nähdä miten kovaksi meno yltyy huomenna, kun tyttömme ja kummityttömme intoutuvat leikkimään ja hääräämään keskenään. 

Rakkaiden ystävien seuraan on aina tietynlainen ikävä ja kaipuu. Se että saa olla oma itsensä, jutella asioista maan ja taivaan välillä, tukea ja olla tuettuna, tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi, on korvaamatonta. 

Kallisarvoisia ja ainutlaatuisia ystäviä kun ei saa rahalla. Ne todelliset ystävät, jotka oikeasti jäävät elämäämme kulkemaan samaa matkaa, täytyy rehellisesti ansaita ja olla heidän arvoisensa.

Vaniljan, toffeen ja suklaan sävyjä

Nämä sävyt uudistunut olohuoneemme on saanut edellisen limenvihreän tilalle. 

Pellavaiset sivuverhot ovat uudet, kangas on kauniin läpikuultavaa ja aavistuksen himmeän hohtavaa. Tummat pajuiset sydämet hoksasin yhdistää verhojen kanssa, nyt niissä "on sitä jotain". 

Monta viikkoa etsin oikeaa peiliä sohvan yläpuolelle, ikkunapokallisia peilejä ei ihme kyllä löytynytkään niin helposti kuin luulin. Jos joku kaunis yksilö tuli vastaan, niin hinta oli myös sen mukainen. Tarkemmin en lähtenyt erikseen selvittämään, mitä peilin teettäminen ikkunapokiin olisi maksanut. Peiliin tulee vielä jotain kivaa lisäystä, siitä kerron sitten myöhemmin.
edit. Peiliä kaunistamaan löysin pajuisen sydämen KodinYkkösestä.

Sisustustekstin löysin sattumalta yllätyksekseni Bauhaussista. Alunperin ajattelin laittaa tekstin makuuhuoneeseen, mutta isänpäivän aattona ajattelin kokeilla sitä sittenkin olohuoneemme verhotangon listaan. Siihen se tuntuikin istuvan paremmin kuin hyvin!

Tuntuu että nyt olen saanut sisustettua olohuoneen juuri sen tyyliseksi, joka jo pitkään on tuntunut omimmalta. Rottinki ja paju tuo mukavaa rouheutta sekä särmää muuten selkeään ja simppeliin ilmeeseen.

Täällä tuoksuu sananmukaisesti toffee, sillä Ikean tuoksukynttilä tuikkii lasivaasissa ympärillään kirkkaita lasikiviä. Ruskea silkkinauha antaa oman suloisen ilmeensä kynttilälyhdylle.

Isänpäivänä

ISÄLLE

Kuinka paljon sinä minulle merkitsetkään?

Sinuun minä turvaan, kun maailmalla

myrskytuulet puhaltaa

ja 

olen neuvoton.

Tyyni katseesi rauhoittaa

ja

rauhallisuutesi antaa 

luottamusta tulevaan. 

Jo pienestä pitäen,

sanat hellästi

kuiskaten,

"mä sinusta tykkään". 

Niin paljon

minulle

merkitsetkään. 

~ Emppu~

LÄMPIMÄT ONNITTELUT ISÄNPÄIVÄNÄ 13.11!

Akaasiapuinen eteispenkki

Olin jo pitkään haaveillut eteispenkistä ja vihdoinkin päätin sellaisen hankkia jo pari kuukautta sitten. Tänne penkki pääsi esille vasta nyt. Meillä on eteisessä parissa ovessa ja peilin yläpuolella pehmoiset sydänkoristeet, jotka on samasta kankaasta kuin penkillä oleva istuinpehmuste. Penkin istuinkannen saa nostettua, jolloin penkin sisälle saa jonkin verran tavaraa säilöön. Kuvassa näkyvä peili on ollut asunnossa valmiina tänne muuttaessamme.

Makuuhuone tunnelmavalaistuksessa

Makuuhuoneessa sivupöydällä olevat esineet ovat taas vaihtaneet paikkaansa. Lyhdyssä on vuosia sitten ostetut koristevalot, lasinen kynttilälyhty on Pentikistä ja enkelikynttilä on Party Liten.

Idean koristevalolyhdystä sain aikoinaan Kotivinkistä.

Sisustuslehdet ovat päässeet paremmin esille anopin maalaamassa pärekorissa.

Viimeinkin sain hankittua yöpöydille lamput, lehden lukeminen on nyt huomattavasti helpompaa. Lampun kupu on oikeasti tumman ruskea, valon ollessa päällä kuvun sävy muuttuu täysin.

Marraskuun hämärät päivät

Näitä marraskuun päiviä on pakko valaista, niinpä meillä palaa usein kynttilät päivittäin. Monesti jo aamukahvia keittäessäni on pakko sytyttää pari kynttilää omaksi ja muiden iloksi. Tiedän, viime aikoina blogissani on näkynyt suurimmaksi osaksi kuvia kynttilöistä ja lyhdyistä, mutta ne vain tuovat niin paljon tunnelmavalaistusta sisälle. Itselläkin arjen kiire vähän rauhoittuu, kun jää hetkeksi katselemaan kynttilöiden lepattavia liekkejä. Vielä kun omistaisi takan niin ihan varmasti sytyttäisin sinne tulen harva se päivä!

Tämän postauksen kirjoitin jo eilen, mutta julkaistakoon se nyt kun migreenikin alkaa olemaan ohitse ja pääsin blogiini pitemmäksi aikaa.

Rottinkilyhdyt

Kerrankin onni suosi; löysin eilen Prismasta tällaiset kauan mietinnässä olleet rottinkilyhdyt. Huomattavasti edullisemmin kuin mitä olin erilaisista verkkokaupoista etsinyt! Yhdelle lyhdylle tuli hintaa himpun vajaa 9 €, joten mukaan lähti kaksi ruskean väristä.

Sain pari kivaa tuparilahja-ideaakin noista lyhdyistä, tosin valkoiseksi maalatuista rottinkilyhdyistä kokeilen askarrella kauniit lahjapaketit. Katsotaan miten paketoinnit onnistuvat...

Valkoiset rottinkilyhdyt olivat myös tosi kauniita ja tänään pyysin miestä tekemään ruokaostokset samaisessa Prismassa ja tuomaan minulle vielä yhden valkoisen lyhdyn. Eihän se haittaa vaikka samanlaisia lyhtyjä on useampi, eihän? Kun ne vain ovat niin kauniita ja kynttilänvalokin näyttää jotenkin eläväisemmältä.

Väsynyt mutta onnellinen

Takana viikonlopun pitkät työpäivät sekä yksi yövuoro. Olo on todellakin väsynyt! Yhden yön valvomisesta rytmi ehti hieman kääntyä, joten eilen illalla ei uni meinannut millään tulla ja sainkin pyöriä sängyssä reippaasti yli puolen yön. Onneksi mies olikin tänään kotona, joten sain nukkua univelkoja pois miehen ollessa aamun tytön kanssa. 

Ikävä on ollut molemmin puolista, äidillä ja tyttärellä! Eilen tytön kotiuduttua päiväkodista onkin syliini pyydetty monen monta kertaa, samoin tänään. Nyt onkin taas tankattu hellyyttä ja rakkautta! Miten sitä voikaan olla niin onnellinen saadessaan lämpimän ja hellyyttä osoittavan lapsen syliinsä! Tuntuu, että väsymyskin kaikkoaa kun vain katsoo tytön kirkkaita silmiä ja nauravia kasvoja.

Eilen aamulla yövuorosta kotiuduttuani huomasin keittiön senkillä olevat lakastuneet ruusut ja samaten päätin että ne täytyy muistaa ikuistaa. Kuihtuneissa ruusuissa oli edelleen jäljellä omaa kauneuttaan, värit olivat haalistuneet ja nuput olivat hauraita. Pienikin kosketus sai lehdet tippumaan.

Parvekkeella olevat kanervat antavat ikkunan takaa katseltaessa oikeaa väriterapiaa! Enteilevät luonnollisesti talven tuloa. Sammalta täytyy jossain vaiheessa etsiä lähimetsästä ja parvekkeella olevalle pöydälle olen mielessäni suunnitellut jonkinlaista kukka-asetelmaa, vaikkapa callunoita ja jotain muuta, mutta mitä..? Sitä miettiessä ja pohtiessa.

Lyhdyt ovat kulkeutuneet sisälle ja nyt parvekkeelle täytyisi etsiä pari lyhtyä lisää. Täytyypä katsastaa tänään läheisen Prisman tarjonta samalla, kun piipahdan siellä muiden asioiden vuoksi illan jumpan jälkeen.

Niin ja hei, sain mieheltäni joululahjan jo etukäteen! Nimittäin ikioman kameran, jolla saan kuvailla mielin määrin eikä aina tarvitse kysyä miehen kameraa lainaan, vaikkakin hän sitä kyllä aina mielellään lainaa. Näitä tämän postauksen kuvia en ole itse kuvannut, vaan mieheni uudella kamerallani. Annetaan kunnia hänelle jolle se oikeasti kuuluu. Eilen illalla ehdin jo vähän testailla ja harjoitella kameraani, onneksi mies opastaa ja ohjaa uuden kameran käyttöä eikä tarvitse itse pähkäillä käyttöoppaan kanssa. Ikioma personal trainer, mahtavaa!

"Kun on pienet ilot, voi iloita useammin"

Näin lukee kortissa, jonka löysin sattumalta. Tiesin heti, että minulla on kortille oiva paikka tiedossa! Kortti pääsi esille muutama vuosi sitten hankkimaani sydämen muotoiseen, rautalangasta tehtyyn korttitelineeseen.

Lauantaina juuri kun olin saanut edellisen postauksen kirjoitettua, saapui mies ruokakaupasta mukanaan kimppu ruusuja sekä iso karkkipussi! Niin haihtuivat hetki sitten tuntemani stressaavat ajatukset savuna ilmaan kauniita ruusuja haistellessani. Hetken mietittyäni muistin eräältä ystävältäni saaman pöytäkynttilälyhdyn. Jonkin aikaa sain ruusuja asetella, kunnes sain ne suhteellisen kauniisti sommiteltua. 

Keittiön senkin taso sai kaipaamansa, pienimuotoisen uudistuksen ruusujen ja lyhtyjen myötä.

Kirppikseltä löysin hauskan kankaasta tehdyn taulun/kyltin, joka löysi paikkansa keittiön seinustalta.

Tytön huoneen seinällä oleva canvas-taulu sai kaverikseen myöskin kirppikseltä löytämäni "pikku prinsessa"-taulun.

Kirppikseltä mukaani tarttui myös toinen kankaasta tehty taulu/kyltti, joka oli hetken yksinään eteisen seinustalla. Näyttäessään kovin orvolta muistin anopin tekemän risusydämen ja hetken puuhasteltuani sain nämä kaksi tulemaan keskenään mukavasti toimeen. 

Viimeisenä mutta ei lainkaan vähäisimpänä, löysimme Stockmannilta keittiöön kauan etsityn kellon. Nyt ei vieraidenkaan tarvitse etsiä ympäri keittiötä kelloa aikaa katsoessaan, kello kun näkyy suoraan ruokapöytään.

Suuren suuria hankintoja ei ollut nytkään, mutta niinhän se on: "kun on pienet ilot, voi iloita useammin"!

Seuraavaksi harkinnan alaisena on uusien verhojen hankkiminen keittiöön ja olohuoneeseen. Keittiöön haluaisin laskosverhot ja olohuoneeseen tavalliset sivuverhot, pellavasta molemmat. Ideoita olisi verhoihinkin liittyen, lisäksi olohuoneen sohvan yläpuolelle olen haaveillut vanhoista ikkunan pokista tehtyä taulua tai peiliä... Ja mitäs vielä...? Kyllähän näitä seuraavia sisustusideoita syntyy aivan mahdottomasti!

Pieni piristys arkipäivän aamuun

Joskus sitä saa ekstempore-idean, näin minulle kävi viime viikolla ihan tavallisen arkipäivän aamuna. Minulla kun vapaapäivät ovat koska sattuu, niin päätinpä vähän juhlistaa tuiki tavallista vapaapäivääni perheen kesken. Kuten kuvasta näkee, ei mitään erikoista, vähän kauniimmin katoin aamiaispöydän kuin yleensä servetteineen päivineen. Tuoksukynttilää poltan kylläkin melkein jokaisena vapaapäivänä aamusta lähtien. Tulipa kokeiltua Iittalan Teeman uudet mini tarjoilusetit sekä Teeman pientä kaadinta ja hyvin toimivat käytännössä.

Kaikenlaisista kivoista sisustusjutuista  ym. olisi niin mukava ottaa kuvia ja laittaa tänne blogiin. Mutta mutta, tuntuu että aika vain ei riitä siihenkään. Tehokkaat työpäivät aamusta iltaan, vapaapäivinä sitä taas tekee rästiin jääneitä ja kerääntyneitä kotiöitä kunnes kodin saa viimeisenä vapaapäivänä taas jonkinlaiseen balanssiin, viettää aikaa tytön sekä miehen kanssa ja sitten taas pariksi päiväksi töihin. Ja homma jatkuu taas samaan tahtiin, samanlaisena. Kieltämättä alan kuulostamaan jo vähän leipääntyneeltä! Enkä ole ollut töissä kuin vasta reilu pari kuukautta! Mistä sitä saisi lisää tunteja vuorokauteen?! Saatikka lisää virtaa tehdä kaikkea mitä haluaisi sen jälkeen, kun energiat on käytetty niiden pakollisten asioiden tekemiseen?? 

Kaikenlaisia hyviä ajansäästövinkkejä otetaan vastaan! 

Iltapäivän teehetki

Tyttö päiväunilla ja minulla hetki omaa aikaa. Siispä miehen kamera käteen ja valokuvaamaan! Eilen mielessä oli pari kuvausideaa, jotka ajattelin tänään toteuttaa. Teetä ja sympatiaa syksyisten päivien kunniaksi. Miehen opastuksella sainkin kuvia otettua ja nyt muistinkin jo joitain säätöjä. Lisää vain harjoitusta! 

Äidiltäni sain Pentikin glögilusikat, jotka toimivat hienosti monessakin tarkoituksessa. Jäätelölusikoina (tuli testattua eilen) ja korkeahkosta lasista syödessä. Tavallisessa mukissa lusikka on toisaalta vähän suuren näköinen, mutta toisaalta taas se ei haittaakaan, ainakaan minua. Teetä oli tällä kertaa tarjolla, glögiä vasta paljon myöhemmin.

Piti sitä vähän herkutellakin, nimittäin Valion Premium jogurtilla. Makuna mandariini-tuorejuusto, todella hyvää!