Virpomiseen kuuluvaa lausuntaa ei ehditty opettaa meidän neidille, joka kaksivuotiaan uhmassa ei suvainnutkaan tuttuihin kyläpaikkoihin lähtemistä. Peilikuvan nähdessään halusi hienot maalaukset pois kasvoiltaan, eikä kiukuttelevaa pikku noitaa olisi ollut mitään järkeä viedä tuttujen ovien taakse mieltään osoittamaan. Niinpä luovuttiin tämän pääsiäisen virpomisesta sekä lopulta illalla myös pääsiäiskokolle lähtemisestä, sillä neiti ei nukkunut päikkäreitäkään kärsivällisestä nukuttamisesta huolimatta.
Onneksi tämä kovia kokenut pääsiäispäivä jäi ainoaksi Pohjanmaalla viettomme aikana!
Oli ihanaa nähdä sukulaisia noiden kolmen päivän aikana! Appivanhempien katetulla terassilla pääsimme nauttimaan jo kovin lämmittävistä auringonsäteistä sekä nauttimaan skumppaa kevään kunniaksi.
Anopin kauniista seinäkoristeista oli tietenkin pakko ottaa kuvia.
Virkattu sekä posliininen sydän saivat heti huomioni, onko ihmekään sydämen ollessa näköjään lempikuvioni.
Aika tosiaan tuntui välillä pysähtyvän mummolassa. Ehdimme paljon tehdäkin yhdessä ja vastapainoksi oltiin vain iltaisin saatuamme neidin yöunille.
Herkkuja tuli syötyä luvattoman paljon!
Mutta toisaalta, kyllähän pääsiäisenä täytyy saada suklaamunia! Ja vähän muitakin karkkeja, joita varattiin trulleja varten, joita ei sitten lopulta niin paljon tullutkaan... Sekä suussa sulavaa juustokakkua oli ihan pakko maistaa, ettei vain jäänyt mistään paitsi... Ja pakastimesta löytynyt jäätelö maistui niin mahdottoman hyvältä mansikoiden kanssa, ettei kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä...
Ehkä se onkin ihan hyvä juttu, että pääsiäinen on kerran vuodessa!
~ Emppu ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi!