Isänpäivän iltana nautin omassa rauhassani
lämmintä teetä sekä viimeisiä rippeitä isänpäiväkakusta.
Aamu aloitettiin tytön kanssa uuniohrapuuron valmistamisella,
lisukkeeksi tein mansikkakeittoa.
Aamiainen tarjoiltiin isille sänkyyn onnittelulaulun tahdittamana.
Tyttö oli askarrellut päiväkodissa hienon kortin
sekä leiponut yhdessä hoitotätien kanssa
pipareita, jotka katosivatkin enimmäkseen tytön,
eikä isin suuhun.
Aamupäivällä onniteltiin vaaria sekä paappaa
puhelimitse, lisäksi tytöstä otettuja
kuvia läheteltiin kännykällä ja sähköpostitse.
Aamupuuron jälkeen kutsuin perheen
kattamaani kahvipöytään.
Esille laitoin tytön kastepäivänä
lahjaksi saamansa hopeisen kynttilänjalan (matalampi)
sekä samaisena päivänä meidän vanhempien
lahjaksi saaman kynttilänjalan (korkeampi).
Ikävä kyllä,
tällä kertaa jouduimme kääntymään
kaupan tarjottavien puoleen,
vaikka itse olisi halunnut leipoa ainakin kakun.
Hyviä olivat siitä huolimatta!
Tämä Almondyn suklaamousse-kakku
yllätti positiivisesti!
Aivan suussa sulavan hyvää,
pohjakin oli onnistunut.
Tyttökin kelpuutti kakun ja
lopulta jouduimme jo vähän rajoittamaan
herkkujen syömistä.
Mukava päivä kaiken kaikkiaan!
Parasta kuitenkin ne hetket,
jotka vietettiin rennosti yhdessä koko perhe.
Arki alkaa taas,
huomisen päivän touhuan
tytön kanssa kahdestaan
isin ollessa töissä.
Äidin ja tyttären laatuaikaa,
vaikkakin lähestyvä kolmen vuoden ikä
on tuonut yhä enemmän uhmaa pintaan.
Aika aikansa kutakin!
Lopulta näitäkin vuosia joskus ikävöi.
<3
~ Emppu ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi!