Neilikat kannussa

Hei ihanat Lukijani! 

Mitä Teille kuuluu? 

Oletteko jo rientäneet kesälaitumille? 

Täällä vietetään ansaittuja vapaita, kesäloma on vielä ihan liian kaukana! 

Kesäkin alkoi sitten ihan virallisesti kunnon helteiden saattamana! 

Toivotaan, että lämpimiä kesäpäiviä jäisi vielä heinäkuun lopulle, 

jolloin minäkin pääsisin aloittamaan lomaani.

Parisen viikkoa sitten tutustuin ensimmäistä kertaa neilikoihin. 

Toivoin mieheltä kimppua kyseisistä kukista, 

joita olin nähnyt alkukeväästä anopilla. 

Ja voin sanoa, että ihastuin neilikoihin samantien! 

Varmaa on, että jatkossa tässä huushollissa nähdään 

ainaisten ruusujen lisäksi myös herkän romanttisia neilikoita! 

Ovat muuten kestäviä kukkia! 

Jo parin viikon ajan kukat ovat pysyneet yhtä kauniina alusta lähtien.

Mies lähti perjantaina yhdessä tyttömme kanssa 

mummolaan Pohjanmaalle ja kotiutuvat vasta tänään iltapäivällä. 

Vaikka olen ollut koko viikonlopun töissä, 

olen silti saanut viettää hetkiä omasta rauhasta nauttien. 

Mitä harvinaista herkkua tämä onkaan! 

Kotona on hiiren hiljaista ja saa olla ihan vain itsekseen. 

Kukaan ei ole vaatimassa mitään eikä kiukuttelemassa mistään. 

Saa istua rauhassa ja nauttia parvekkeella iltalintujen lauluista. 

 

Mutta kyllä sitä on vain jo ikäväkin! 

Töissä ollessa kiinnittää huomiota tyttömme ikäisiin lapsiin 

ja yllättyy, miten samankaltaisia eleitä ja kysymyksiä lapsilla onkaan. 

 

Se on totta, että välillä tekee hyvää ottaa vähän etäisyyttä. 

Niin meille vanhemmillekin toisistamme ja lapsistamme.  

Silloin ne tärkeät ja rakkaat asiat korostuvat 

ja elämä saa jälleen oikeat mittasuhteet. 

Ja arkikin rullaa taas vähän helpommin.

Otetaan välillä sitä omaa aikaa myös itsellemme!