Ennenvanhaan...

Tätä anopin seinäkelloa on tullut ihailtua aina, 

kun on täytynyt olla ajan hermolla. 

Sopivan rosoinen ja vanhanaikainen, 

vaikka onkin ihan nykyaikana teollisesti valmistettu.

Monesti olen miettinyt, 

että minkälaista on elämä mahtanutkaan olla 

silloin joskus ennenvanhaan? 

Raskasta ja kovaa työtä, 

mutta uskallanpa villisti veikata, 

että toisaalta myös yksinkertaisempaa. 

Vähemmän vaatimuksia ja paineita, 

eikä tehtyä kiirettä pienistä asioista. 

Ehkäpä silloin on osattu nauttia 

pienistäkin asioista ja arjen iloista.

Tämä on jälleen yksi asia, 

josta voisimme ottaa isoisovanhemmilta mallia. 

Monesti onnelliseksi tekevät elämän pienet asiat; 

virkistävä tuulen henkäys iholla, 

lämpimät auringon säteet, 

oman Rakkaan halaus 

ja lapsen ilosta pulppuava nauru. 

Asioita, joista minäkin opettelen olemaan 

kiitollinen ja tyytyväinen 

sekä toteamaan, 

että juuri tämä riittää. 

Ei tarvita enempää.