Onneksi ehdin saada anopille tekemäni kehystaulun valmiiksi,
ennenkuin lähdimme mummolasta.
Juuri sopiva paikka löytyi appivanhempien katetun terassin
ikkunalaudalta,
joka oli miltei saman levyinen kuin itse kehys.
Kehys löytyi sattumalta mummolan autotallista,
kun eräänä iltana etsin uutta askartelukohdetta.
Kehys oli alunperin puun värinen,
ja maalasinkin sen alkutekijöiksi valkoiseksi.
Isompaan vanerilevyyn appiukko porasi pienen reiän
ja levyn maalaamisen jälkeen liimasin päälle
servetistä kuvan
sekä
reunoihin pitsinnauhaa.
Kehyksen alareunaan liimasin
paperille tulostetun mietelauseen.
Vikkelä sai olla liikkeissään,
sillä tekstin muste alkoi herkästi levitä.
Lopulta kiinnitin vanerilevyn rautalangalla
kehyksen reiän läpi
vanhaan avaimeen.
Kehystaulusta tuli loppujen lopuksi
mielestäni onnistunut
ja
itsekin tykästyin siihen sen verran,
että
ajattelin joskus tehdä
samankaltaisen itsellenikin.
Nyt appivanhemmilla on terassin ikkunalla
hieman erilainen ikkuna,
joka avaa katsojalle oman, herkän kauniin maailmansa.
~ Emppu ~
