Joulukuu

Joulukuu alkoi, eikä täällä näy lumesta jälkeäkään. Taisi sentään jonain yönä viikko, pari sitten sataa aavistuksen verran lunta, joka oli jo sulanut pois aamulla herätessä. Voi kuinka nyt tarvittaisiin lunta ja selkeästi pakkasta, sillä tätä pimeyttä on riittänyt jo tarpeeksi pitkään! Tänään täällä sentään paistaa pitkästä, pitkästä aikaa aurinko niin kauniisti melkein pilvettömältä taivaalta.

Siitä on hieman vajaa 4 kk kun aloitin työt hoitovapaan jälkeen. Jo elokuussa suunnittelin että kun työt ja lapsen päivähoito on lähtenyt hyvin käyntiin, niin aloitan taas säännöllisen liikkumisen. Ja miten sitten kävikään! Liikkuminen on ollut hyvin säännöllisen epäsäännöllistä, milloin on itse tai lapsi ollut kipeänä, milloin ollaan oltu reissussa tai meillä on ollut kyläilemisiä, tai milloin sitä on vain ollut yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole jaksanut lähteä yksin kävelylle. Sitä se lapsiperheen arki on, tasapainottelua työn ja perheen välillä yrittäen jakaa yhteistä aikaa perheenjäsenten kesken kodin hoitamisen lisäksi. Parisuhteellekin pitäisi olla aikaa, samoin pitäisi olla omaa aikaa. Meitä ainakin vaivaa aikapula, vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja!

Tänään alkoi ulkona paistava aurinko houkuttelemaan lenkkipoluille ja intoa lisäsi syksyn aikana pikku hiljaa keventynyt olo. Töissä kun on koko ajan ns. jalkojen päällä ja hyvä jos ehtii pitää edes lakisääteiset ruokatauot, niin energiaa kuluu enemmän ja paino putoaa. Painonpudostus on ollut alkukesästä lähtien yksi projekteista, joka vasta töiden alettua on lähtenyt kunnolla käyntiin. Keventyvästä olosta tykkään ehdottomasti, mutta en siitä, että sen saa aikaan pelkästään töissä oleva kiire ja hoppu kun aina ei ehdi syömään kunnolla saatikka rauhassa. Mutta jos nyt, kun taas kohta alkaa Uusi vuosi ja tehdään ne melkein puhki kuluneet Uuden vuoden lupaukset, pääsisin vähitellen vauhtiin kunnon kohottamisessakin.

Tämän postauksen kuvaan liittyvä kirjoitus näköjään lähti vähän väärille urille, mutta palataan takaisin tänään otettuun enkelikoriste- kuvaan. Kyseinen koriste on ostettu pari viikkoa sitten Pentikistä, jossa oli aivan ihania, uusia sisustusesineitä ja joulukoristeita. Noita enkeleitä ostin yhteensä neljä, kun eivät olleet kovin kalliita. Enkelit ovat valkoiseksi maalattua metallia, ja sopivat kivasti keittiön tiskipöydän yllä olevan telineen koukkuihin. Ja vasta tänään kunnolla tajusin, että niissäkin on sydämet! Sydän on selvästikin kuvio, josta tykkään kovasti.

Toivotaan, että pian sataisi puuterin kevyttä lunta, jonka kimmellys ihastuttaa aina uudelleen ja uudelleen!
Itsenäisyyspäiväkin on jo kohta ovella. Sitä lähdemme viettämään Pohjanmaalle muutamaksi päiväksi tytön mummolaan ja tietenkin on ihan pakko seurata sivusilmällä Linnan juhlia!

Mukavaa viikonloppua täällä kävijöille!
Minä lähden ulos pitkälle kävelylle nuuhkimaan kirpeää ilmaa ja nauttimaan harvinaisista auringon säteistä.
<3