Ruusuja ja pitsiä

Nyt kun viimeinkin olemme asettuneet kotiin

emmekä ole jatkuvasti reissussa,

toi mies lahjaksi kimpun ruusuja

5-vuotishääpäivän kunniaksi.

Hääpäivä on jo tullut ja mennyt,

mutta mukavahan sitä on muistella vähän pitempään.

Ruusukimppu oli maljakkoon asettaessani liian kapea

ja ruusut levähtivätkin maljakon reunoille hujan hajan

ahkerasta asettelusta huolimatta.

Muistinpa onneksi mummum nypläämän pitsinauhan

ja sillä sain koottua ruusun varret napakammin yhteen.

Mummu oli aikoinaan nyplännyt monia erilaisia pitsiliinoja,

nauhoja, tyynynpäällisiä ym.

Mummulassa on edelleen pitsinnypläyspöytä tallella,

surullisena olen monesti harmitellut

kun ei tuota pitsinnypläystaitoa opetettu jälkipolville.

Mummun taidokkaasti nyplätyt pitsiliinat koristavat nyt myös sohvapöytää.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen eräs hetki,

jolloin olimme mummulassa käymässä 

ja mummu oli alkanut nypläämään uutta pitsiä.

Silloin ihmettelin, miksi pehmustetussa pöydässä on nuppineuloja pystyssä

ja kummallisia puisia tappeja, joihin oli solmittu ohutta pellavalankaa.

Kunpa silloin olisi nykäissyt mummua hihansuusta

ja pyytänyt häntä näyttämään,

miten pitsiä oikeaoppisesti nyplätään.

~ Emppu ~