Iltavuoro takanapäin ja olo jopa pirteämpi kuin töissä ollessa.
Mikä siinä onkin, kun kotioven avattuaan tuntuu uni kaikkoavan silmistä,
vaikka kaikkein järkevintä olisi mennä nukkumaan jotta aamulla olisi pirteämpi?
Kai sitä jotenkin tuntee tarvitsevansa jonkinlaisen hengähdystauon työvuoron jälkeen,
olkoonkin että kello alkaa lähestymään puolta yötä.
Joskus taas on iltavuoron jälkeen niin väsyksissä, että melkein meinaa nukahtaa
bussissa kotiin päin körötellessään.
En tiedä, osaisinko enää tehdä pelkkää päivätyötä, herätä joka aamu samaan aikaan...
Tosin eipä tytön syntymän jälkeen aamuisin enää nukuta pitkään,
haravinaista herkkua jos joskus kello näyttää kymmentä herätessään!
Jännä miten sitä mieli ja kroppa tottuu vuorotyöhön vuosien saatossa.
Huomenna alkaa vapaat, joiden kunniaksi pitäisi vähän siivota huushollia.
Saa nähdä, jääkö vain suunnittelun asteelle.
Ehkä mieluummin kokeilisin leipoa whoopie pieta kuin tarttua imuriin.
Oikeastaan se, että viimeinen työvuoro on takanapäin, ja vapaat alkamassa, on paras tunne!
Kaikki kiva on edessäpäin ja voi suunnitella, mitä sitä vapaillaan tekisi.
Ehkä juuri tuon tunteen vuoksi tässä koneella istun ja venytän nukkumaan menoa!
Iloa teidän muidenkin vapaapäiviin sekä tarmoa myös sinne työmaalle!
~ Emppu ~
