Tämä yksi ainut vapaapäivä on mennyt kuin siivillä!
Pyykkihuoltoon meni yllättäen paljon enemmän aikaa,
sillä samalla tuli tyhjennettyä vihdoinkin matkalaukutkin.
Tyttöä yritin saada päikkäreille hänen huoneensa
lattialle levitetylle patjalle
(patja meni yön pissavahingon vuoksi pesuun), turhaan.
Pää kääntyili ja välillä noustiin istumaan.
Lopulta luovutin ja niin siirryttiin meidän parisänkyymme
köllöttelemään. Ei auttanut vastustella vaikka
hommia olisi ollut vielä jäljellä.
Taisi äiti nukahtaa päiväunille ennen tyttöä...
Yksi työpäivä,
sen jälkeen onkin ansaitut vapaapäivät!
Sunnuntaina saakin sytyttää ensimmäisen
adventtikynttilän palamaan.
Ihan takuulla aion kuunnella jo joitain joululauluja,
miehen vastustelevista kommenteista välittämättä!
Tämä vapaapäivän illan hiljainen hetki on minun.
Kallisarvoista omaa aikaa, jolloin saan
rauhassa nauttia kynttilöiden hämyisestä valosta.
Katsella monien niin innostavien ja harmonisen kauniiden
blogien kuvia sekä lukea kirjoittajien kuulumisista.
Saada sen polttavan kipinän,
kun löytää jonkin ylitsepääsemättömän
somisteidean ja odottaen vain sopivaa hetkeä,
jolloin pääsisi kokeilemaan ideaa omaan kotiin.
Voinen todeta,
että omista blogeistani
on tullut minulle todella tärkeitä,
koska jokaisessa kuvassa
ja jokaisessa kirjoituksessani
on palanen minua.
Ja niiden luomaan tunnelmaan
pystyn aina palaamaan
uudelleen ja uudelleen.
<3
~ Emppu ~
