sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Elämän pienet ilot...

... saavat monesti tärkeän ja suuren merkityksen.
Tyttären (ja vähän miehenkin) omin, pienin käsin poimitut orvokit
jotka annettiin minulle lämpimän halauksen kera.
Piristävä vaikutus on taattu,
parasta lääkettä!

<3


~Emppu ~
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. pajuliini25. toukokuuta 2012 klo 22.58

    Kyllä ne on parhaita kukkasia, joita pienet kädet poimivat, vaikkakin isi vähän auttaakin.
    Minäkin sain kummipojaltanne kimpun, jossa oli ihania vaaleansinisiä lemmikkejä ja kullankeltaisia voikukkia. Mitäpä siitä puuttuisi, varret olis ehkä saaneet olla pidemmät ;)
    Lapset on niin ihania ja rakkaita <3 <3 <3

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)