Eilinen ilta parvekkeella.
Koti on hiljentynyt miehen nukuttaessa tyttöä,
itse istun teekuppi kädessä ja kuuntelen lintujen iltalaulua.
Niin paljon on ajatuksia mielessä,
tuntuu että tällä hetkellä kaikki on vähän niinkuin vinksin vonksin
ajatusten suhteen.
Täytyisi opetella olemaan huolehtimatta,
murehtimatta huomista.
Nyt kun saan luvan kanssa levätä, niin olenkin alkanut pohtimaan,
mitä jos en osaakaan sitä lepäämisen taitoa?
Pahin ajatus häivähtää aika ajoin,
mitä jos en saakaan itselleni voimia takaisin?
Sitten taas muistan, että toisaalta,
lähtökohta voisi olla niin paljon huonompikin
ja toivoa on aina.
Täytyy vain uskoa ja luottaa siihen, että jonain päivänä
yhtäkkiä havahdun ja huomaan, että
aurinko paistaa jälleen risukasaan täydeltä terältä.
<3
~ Emppu ~
Saat olla varma siitä, että riittävän lepoajan jälkeen voimasi palaavat takaisin. Älä kiirehdi kuitenkaan, vaan armahda itseäsi. Helli, rakasta, lepää ja metsä on äärettömän voimaannuttava paikka. Kannattaa mennä sinne, satoi tai paistoi.
VastaaPoistaLuonto yleensäkin on erittäin ihana ja antaa voimia. Olet rakas <3 niin paras miniä